Top Social

vierivä kivi ei sammaloidu

16. tammikuuta 2018

Tänään on outo päivä, sillä tuntuu ihan maanantailta vaikka eletäänkin jo tiistaissa. Tuo sisällä vellova maanantaifiilis on vain ja ainoastaan hyvä asia, sillä rakastan maanantaita. Niitä viikon tuomia uusia alkuja. Freshejä startteja. Tänään on myös juurikin sellainen päivä. Uusia alkuja, vaikka ei ollakaan alussa. Sillä tänään minullakin alkoi vihdoin ja viimein se arki. Ja tätä on jo odotettukin. Jos ihan totta puhutaan, niin kuukauden laiskottelu alkoi jo pikkuhiljaa puuduttamaan. 

Vaikka olikin ihanaa tehdä iltoja ja viikonloppuja töitä, olla rauhassa vain yhdessä paikassa, ilman aikataulustressiä. Vaikka olikin ihanaa istua kavereiden kanssa arki-iltana pubissa yksillä ja nauraa, sillä aamulla ei ollut kiire minnekään. Oli myös ihanaa viettää niitä someseksikkäitä "slow morningeja" ja vain olla rauhassa. Mutta ei sitä montaa viikkoa jaksa. Saatika kuukautta. Sitä huomasi laiskistuneen oikein olan takaa. Aloin jo oikeasti janoamaan aamuherätyksiä ja rutiineja. Kellastuneita koulukirjoja ja aikataulujen tuomaa stressinpirulaista olkapäälleni. Tämän arjenhimon huomasi jo heti aamulla. Heräsin pirteänä kuuden jälkeen herättelemään aivoja, vaikka ensimmäinen luento olikin vasta yhdeksältä. Niin ikävä on ollut aamuherätyksiä.

En väitä, ettenkö olisi lomallani päästänyt suustani niitä maagisia sanoja: "ei yhtään hyvittaisi mennä kouluun", sillä laiskistuminen oli päässyt tapahtumaan. Silti tiesin sisälläni, että kunhan tämä päivä koittaa ja pääsee taas ahertamaan, karisee varmasti kaikki laiskamadonrippeet taas pois. Vaikka tämä jatkuva touhottaminen onkin välillä niin uuvuttavaa, että huonoimpina päivinä saattaa suihkussa itku päästä, niin silti en vaihtaisi hetkeäkään. Ei arjestaan nauti, jossei se ole täynnä juuri itselleen mielekästä tekemistä. Ja tässä sen huomaa, että jollain masokistisella tavalla tämmöinen täysi arki ja monta rautaa tulessa saa minut eloon. Ja viimeistään nyt tunnistan mitä otsikkonakin toimiva sanalasku: "vierivä kivi ei sammaloidu" tarkoittaa.


Tästä se nyt taas lähtee. Ainakin tämän alkuinnostuksen siivillä ajattelin väkertää illalla vielä muutamat kouluhommat jo heti pois päiväjärjestyksestä. Vaikka intoa piisaa, toivottavasti hymy ei hyydy. Mitä useammalle moodle alustalle on tänään saanut itsensä tungettua, sitä kauhistuneemmaksi voisi ilme mennä. Vaikeita aineita ja paljon tehtävää. Silti hymy ei hyydy, vaikka heti lyötiinkin to-do-listat ja deadlinet päin näköä, kuin ulkona puhaltava hyytävä viima konsanaan. Tänäänkin käytiin läpi kansainvälistä kauppaa koskevia lakipykäliä. Koko päivän. Ja jäätiin vielä koulukavereiden kanssa luennon jälkeen tietokoneille tekemään itsenäisiä tehtäviä. Vaikka alkuun hirvitti, ja täytyy myöntää, että ihan kaikki lakipykälät ja tullaukset ei ihan ensimmäisellä kerralla menneet jakeluun. Mutta kyllä se taas palkittiin. Saatiin tänään sen aineen hommat kokonaan pakettiin. Nyt niitä ei tarvitse taas viikkon miettiä. 

Joten arki, bring it on. Olen enemmän kuin valmis!



Post Comment
Lähetä kommentti