Top Social

omakehun vaikeus & 3 hyvää asiaa - haaste

31. tammikuuta 2018

Miksi itsensä kehuminen on niin vaikeaa? Tämä kysymys on pyörinyt mielessäni useampaan otteeseen viime aikoina. Jos nyt aivan kylmiltään mulle heitettäisiin tehtäväksi kehua jotain kolleegaa tai läheistäni olisi homma paljon helpompi. On paljon helpompaa heittää ilmoille positiivisia ja ihania piirteitä toisesta ihmisestä, kuin itsestään. Tuntui oudolta kirjoittaa peiliin sanat "olen ihana", tai jossei oudolta, niin vähintäänkin itsekäältä. Mutta miksi? 

Tämän asian kanssa olen paininut viime päivinä normaalia enemmän, sillä vuodenvaihteen jälkeen aloitin aktiivisemmin etsimään ulnelmieni harjoittelupaikkaa. Olen erittäin kiitollinen siitä, että koko aikuisikäni saanut työskennellä hyvissä työpaikoissa, vieläpä vakituisilla työsuhteilla. Viimeksi n. kolme vuotta sitten olen kirjoittanut työhakemuksen ja käynyt työhaastattelussa. Ihan vaan, ettei taidot pääsisi ruostumaan. Kolme vuotta taitaa olla liian pitkä aika olla kehumatta itseään, sillä tuntuu, että taidot on hyvinkin ruosteessa. Olen lueskellut myös vanhoja työhakemuksiani, mutta tällä hetkellä kaikki "olen reipas ja oma-aloitteinen, sanavalmis ja ihmisten kanssa hyvin toimeentuleva" kuulostavat vain kliseisiltä. Vaikka ne pitäisivätkin paikkansa. Tykkään oikeasti työskennellä eri kokoisissa tiimeissä, mutta toimin hyvin myös itsenäisesti. Tykkään uusista haasteista, enkä pelkää tarttua härkää sarvista. Jokaista tehtävää ei tarvitse ennalta määrätä minulle, vaan tykkään etsiä haasteita ja puuhata hommia ihan oma-aloitteisesti. Siispä olen päättänyt heittää turhat haihattelut nurkkaan, ja kun oikea paikka tulee vastaan aion markkinoida itseni työhakemuksessa juuri sellaisena kuin olen. Hemmetin kovana duunarina, reippaana, iloisena ja avoinmielisenä. Oli se kliseistä tai ei. Keskitytään siihen millaisia oikeasti ollaan, sillä valheelliset kehut eivät kanna pitkälle. Unohdetaan tässä kohtaa myös työhakemukset ja keskitytään arkisempiin asioihin. Annetaan omakehun haista (hyvältä) ja tartutaan kolme hyvää asiaa haasteeseen!

Kolme hyvää asiaa päivässäni

 ♡ Aikainen herätys ilman herätyskelloa, vaikka on vapaapäivä. Oli ihanaa herätä vapaapäivään hyvin levänneenä, aikaisin, ja ilman ärsyttää kellon pirinää korvanjuuressa. Kello on tällä hetkellä muutamaa minuuttia vaille kaksi, ja olen saanut jo muutamat kouluhommat käytyä läpi, postaus on kohta ulkona ja pyykkiä pesty. Seuraaksi suuntaan kauppaan, haen postipaketin ja suuntaan takaisin kotiin siivoamaan.

♡ Auringonpaiste! Ulkona on kerrassaan ihana ilma! Kirpeä pakkanen ja täydellinen auringonpaiste. Puen kohta toppavaatteet niskaan ja lähden ihastelemaan tuota kaunista talvimaisemaa.

♡ Illan urheilupläjäys. Ettei koko päivä menisi koneella istuen haluaisin pyörähtää salilla tai heittää vaikka ylimääräisen pakkaslenkin. Illalla sitten ulkoillaan lisää Mikon ulkoilmassa pelattavan jääkiekkopelin merkeissä. Jännittää jo valmiiksi!


Kolme hyvää asiaa minussa

♡ Taito iloita elämän pienistä asioista. Ennen mä en uskonut mihinkään postitiivisuus listauksiin tai tsemppikalentereihin. Ennen pidin niitä teennäisinä. Mutta aika ja elämä on opettanut ja koulinut mutkin iloitsemaan elämän pienistä asioista. Esimerkiksi fiilikseeni vaikuttaa hyvin paljon ulkona vallitseva sää. Tänäänkin kun aurinko alkoi nousemaan ja alkoi oikein helottaa taivaalla, en voinut olla riemuitsematta. Uuvuttavan päivän jälkeen osaan suurella sydämellä iloita vaikka suklaalevystä. Mikkokin on kotona nimennyt mulle herkkuhymyn. Iloitsen oikeasti vaikka siitä suklaalevystä niin paljon, että se oikeasti näkyy naamasta 😀

♡  Rohkeus kokeilla ja olla suuremmin lannistumatta. Ihan pienestä pitäen olen ollut kokeilunhaluinen, enkä ole pelännyt tutustua uusiin asioihin tai ihmisiin. Vaikka aina ei tietäisikään mitä tehdä, niin rohkeudella ja sisukkuudella pääsee jo yllättävän pitkälle! Voi myös olla, että yrittäminen ei aina riitä, mutta silti ei saa lannistua. Tottakai epäonnistumiset harmittaa, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että ne estäisivät minua yrittämästä uudestaan.

♡  Taito osata nauraa myös itselleen. Ne ketkä mut tuntee tietävät, että olen höpsö. Välillä teen tai sanon hupsuja asioita. Tai oikeastaan näitä niinsanottuja aivopieruja tulee ihan päivittäin. Usein nämä mun aivoitukset hauskuuttaa kotona. Myös omille konkreettisille kömmähdyksille pitää osata nauraa. Elämä ei ole niin vakavaa, etteikö omille epäonnistumiselle voisi nauraa!



Kolme hyvää asiaa elämässäni

♡ Ehdottomasti ihana lähipiirini: perhe, ystävät ja Mikko. Mua on siunattu ihanalla tukiverkostolla ja vielä ihanammilla ihmisillä. Hyviä ystävyys- ja perhesuhteita ei voi pitää itsestäänselvyytenä, ja mä olenkin joka ikinen päivä kiitollinen jokaisesta ihmisestä mun elämässäni. Vaikka ei ihan joka päivä nähdäkään, rakentuu ne onnenpalaset vaikka pitkästä puhelusta parhaan ystävän kanssa, joka asuu toisella paikkakunnalla. Nopeista iltakahveista äidin kanssa. Tai vaikka arkisesta elokuvaillasta Mikon kainalossa.

♡ Tietämättömyys tulevaisuudesta. Tietämöttämyys ja elämän arvaamattomuus ei ole aina pahasta. Tällä hetkellä varsinkin opiskelut ja sen tuoma tulevaisuus on vielä yhtä isoa kysymysmerkkiä. Olen nyt jo päässyt tekemään mielettömiä juttuja, kantamaan korteni kekoon mielenkiintoisiin projekteihin ja saanut nauttia jopa speciaalia kiitosta. Vain tulevaisuus näyttää minne ja millaisiin tehtäviin jalat vie. Elämä on loppupeleissä melko lyhyt, joten pitää uskaltaa kokeilla siipiään. Vaikka siellä uudella, tuntemattomalla kentällä.

♡ Tämänhetkinen tasapaino elämässäni. Viime vuosi oli todella uuvuttava ja koko vuosi hujahtikin melko väsyneessä sumussa. Paiskin aivan liian isoilla viikkotunneilla töitä, valvoin liian monia öitä vääntäen koulutöitä, eikä vapaa-aikaa ollut nimeksikään. Viime vuosi oli kaikessa uuvuttavuudessaan myös hyvin opettavainen, sillä opin olemaan itseäni kohtaan armollisempi. Löyhensin päivätahtiani ja nyt on paljon helpompi hengittää. Ja kaikessa yksinkertaisuudessaan nyt on hyvä olla. Vaikka hommia ja töitä on joka sormelle, tuntuu silti, että paletti pysyy kasassa. Vihdoinkin stressikupla on puhjennut ja energiat on taas elämässä kohdillaan.


Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

♡  Ehdottomasti edessä siintävä, suunnitteilla oleva ulkomaanmatka! Viimeksi ollaan päästy jonnekin lämpimään vuonna 2016, kun käytiin Balilla. Tässä viimeiset viikot ollaan koottu porukkaa kasaan ja katseltu majoituksia. Omaa haastavuuttaan tuottaa meidän 12 hengen porukka, jonka ikähaarukka on kahdesta ikävuodesta aina 60-vuotiaaseen saakka. Vaikka reissun ajankohta onkin vasta syksyllä, voin jo melkein tuntea auringonlämmön ja hiekkaa varpaissani. En malttaisi millään odottaa!


Melkein vireillä oleva opintovapaa, joka kestää keväästä vuoden loppuun. Tämä on samalla haikea, mutta ehdottomasti hyvä asia. Viitaten tuohon elämän tasapainoon, tämä on yksi suurimmista vaikuttavista tekijöistä, että elämä tulisi myös pysymään semmoisena. Olen viihtynyt omassa työpaikassani vuosia ja teinkin puolet ammattikorkea ajastani töitä koulun ohella. Mutta harjoittelut, kurssit, projektit ja edessä siintävä opinnäytetyö tuo omat aikataululliset haasteensa, joiden myötä mun on siirryttävä syrjempään. Mä olen tutustunut töideni puolesta mahtaviin ihmisiin, joista osasta on muodostunut ihan ystäviä, joiden kanssa jaetaan työasioiden lisäksi myös ilot ja surut. Siksi tuntuu haikealta olla poissa kuvioista melkein vuodenpäivät, mutta jotta luovuus ja tehokkuus ei kärsisi en näe muuta vaihtoehtoa.

♡ Vuosi on vasta niin alussa, että parhaat asiat on varmasti vasta edessä. Hyvää tässä vuodessa on täyttyvä kalenteri, varsinkin ensi kesän osalta. Kaikenlaista mielekästä puuhaa ja reissua olisi suunnitteilla ystävien kanssa, joten tässäkin asiassa rohkenen epäillä, että ne parhaat hetket on vielä edessä.
Kolme hyvää asiaa blogissani

Luovuus ja vapaus. Ensimmäisestä blogistani ja ensimmäisestä postauksestani lähtien blogi(t) on olleet mulle turvapaikka. Päiväkirjamainen paikka, jonne tulla jutustelemaan vapaasti mitä mielessä liikkuu. Saan toteuttaa omaa luovuutta, visualisoida, ideoida ja toteuttaa. Tämä on myös oiva paikka puhdistaa ajatuksia. Tuntuu myös päivä päivältä entistä enemmän, että tää on just se mun juttu. Siksi juuri tästä nautinkin.

♡  Ehdottomasti jokainen ihana ihminen siellä puolella. Vaikka mulla ei ole tuhatpäinen lukijaverkosto, sitä tärkeämpänä ja uniikimpana jokaista teistä pidän. Jokainen kommentti ja jätetty nettijalanjälki koskettavat. Vain murto-osa lähipiiristäni ja tuttavistani tietävät blogistani, joten lukijakuntani muodostuu suurimmaksi osaksi entuudestaan tuntemattomista ihmisistä, jotka ovat jääneet tänne seuraamaan tuotoksiani ja tuntevat olevansa samanhenkisiä. Se on ehkä palkitsevinta tässä hommassa, että lukijaksi tullaan aidosta kiinnostuksesta tuotoksiani kohtaan! Se, että postaukseni saa alle tuhat lukua, mutta jokainen niistä on oikealla perusteella blogissani on suuri merkitys. Tämä ei ole pelkästään hyvä asia blogissani, tämä on ehkäpä jopa paras asia blogissani 💗

♡ Yhdistävyys. On ollut ihanaa huomata tässä viimesen vuoden aikana, miten blogini yhdistää. Jo vuosien ajan äitini on kuvannut asupostaukseni. Jokainen asukuva on yhteisen kiinnostuksen tuotosta ja vietetään rento viikonloppu aamu yhdessä. Puuhaten meille molemmille mieluisia asioita. Sama pätee ystävyyssuhteissa. Täytyy myöntää, että yöunet maistuivat huomattavasti paremmilta, kun juuri ennen nukkumaan menoa puhelimeen kilahtiva viesti, jossa oli vain muutama sana: "olipa hyvä postaus!" Oli ihana saada kiitosta, ja oli vielä kivempaa jatkaa siitä keskustelua kun seuraavan kerran nähtiin.

Postauksen haasteeseen on saatu inspiraatio Lindan blogista

Kolme bloggaajaa, joisen toivoisin vastaavan kysymyksiin:

Where to next? - Niina: Niina kirjoittaa mielenkiintoista matkablogia, jota on ollut ilo seurata. Tämä on myös ainoa matkablogi jota tulee seurattua, koska Niinalla on mahtava tyyli kirjoittaa ja hänen persoonansa kaappasi mut ihan täysillä mukaan seuraamaan :) 💓

  Ihanaista - Maria: Jos blogin nimi on jo Ihanaista, niin tarviiko muita perusteluja? Marian tyyliä ja blogia on tullut seurattua jo pidempään. Ihanan hempeän oloinen tyttö ja blogi 💓

  Jeannays - Jenna: Blogikaimani, joka on melkoinen asennenainen! Blogia on täynnä rempseää luettavaa, eikä Jenna pelkää kirjoittaa myös syvällisistä tai kipeistäkin asioista. Tästä syystä blogi on noussut yhdeksi lempparikseni. 💓


Heitä hymy naamalle! Vaikka onkin maanantai..

29. tammikuuta 2018

Maanantai... taas se pirulainen on täällä! Ihan uusi viikko ja noh, se arki. Arvatkaa monta kertaa kuulin eilen lausahduksen: "ei kyllä yhtään huvittaisi mennä huomenna töihin". Voin kertoa... KOLMESTI! ja vieläpä kolmelta eri henkilöltä. Melkein teki mieli painaa katse kengän kärkiin ja vähän niin kuin ryhmänpaineesta myönnytellä, "niin, ei kyllä yhtään huvittaisi".  Vaikka valehtelun puolelle se olisi mennyt, sillä maanantaissa on jotain taikaa. Kyllä, olen pesunkestävä maanantai-ihminen! Ja ehkä vähän ylpeä siitä, sillä mielummin aloitan viikkoni uhkuen tarmoa ja oikeasti valmiina. Kuin, että käyttäisin energiaani jo edellisenä iltana voivotteluun. Sanotaan, että kauneus on katsojan silmässä, mutta rohkenisin väittää, että niin on myös kyllä onnellisuuskin. Demonstroin sen teille pienellä mielikuvitusleikillä:

Kuvittele mielessäsi kaksi henkilöä, jotka istuvat bussissa. Toinen toisella puolella ja toinen toisella. Molemmat ovat kasvot menosuuntaan, mutta bussin keskellä menevä käytävä erottaa heidät. Toinen näyttää iloiselta, kun taas toisen naama on mutrussa ja olomuoto muutenkin alakuloinen. Miksi? Molemmat heistä katsovat ulos bussin ikkunoista. Toinen tuijottaa alakuloisena kallionseinämää, joka jatkuu silmänkantamattomiin. Toinen heistä katselee aurinkoista hiekkarantaa. Väkisinkin toiselle nousee hymy naamalle.
Viikko voi alkaa tahmeasti ja maanantai voi olla viikon kamalin päivä. Mutta vain jos sinä niin päätät!  Mitä jos tänä maanantaina istuisit sinne bussin aurinkoiselle puolelle? Päätä jo heti nyt aamulla, että tästä tulee ihan hemmetin hyvä päivä!

Mahtavaa viikon alkua just sulle!💕





rohkeasti omalla nimellä .com

28. tammikuuta 2018

Nyt se on auki! Oma verkkotunnus nimittäin. Olo on hieman alaston, sillä vanhat pitkät rimpsut ja sloganit on poistettu nimestä ja osoitteesta, ja nyt jatketaan ihan paljaasti omalla nimellä. Perään vain piste com. Ja ei, siinä ei ole kirjoitusvihrettä, vaan visuaalisista syistä kuitenkin toinen a-kirjain on tiputettu pois. Pikkuisella viilauksella siis! Nyt nimi ja osoite on vähän lukijaystävällisempi, sillä osoitekenttään ei tarvitse näpyttää kuin jennahola.com

Niin kuin sanoin olo on hieman alaston, mutta silti huojentunut. Viimeiset kolme päivää olen vääntänyt ja kääntänyt. Etsinyt koodin pätkiä ja saanut koneen kerran tilttiin. Valokuvannut ja muokannut. Ja kuluttanut muutaman roposet rahaakin tuohon domainiin. Tuntuu myös, että olen kasvanut tähän koneeseen kiinni. Ollut fyysisesti kiinni tässä blogissa, niin kuin se minussa aina. Ja ollut niin innoissani tästä lanseerauksesta, että hyvä kun on nukutuksi saanut.

Koko tätä puuhaa kohtaan mulla on jatkuva kehittymisen himo, varsinkin nyt kun aikaa ja innostusta bloggaamista kohtaan on enemmän kuin riittävästi. Olenkin pistänyt oman blogin suurennuslasin alle, etsinyt virheitä ja tiedostanut omia kompastuskiviä. Tiedän, että pelkällä helpolla osoitteella ei saada aikaan lukijaystävällisempää blogia, mutta se oli ensimmäinen askel. Syy visuaaliseen muutokseen on ihan rehellisesti se, etten halua enää piiloutua minkään "salanimen" taakse. Bloggaanhan omasta elämästäni ja arjestani. Tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta alkaa bloggaamaan ihan omalla nimellä, sillä bloggaanhan jo omalla naamallani. Ja nimenomaan siitä omasta elämästäni.Olisihan se myös enemmän kuin kivaa alkaa rakentamaan tästä myös itselleni omaa henkilöbrändiä. Siitä ollaankin päästy niihin aatteisiin siitä, millainen bloggaaja haluaisin olla?

Ennen kaikkea haluan olla viihdyttäjä! Ja haluan, että tämä on paikka missä viihtyä. Ei tönkköä asiatekstiä, vaan kepeää ja lempeää lähestymistä omaan tyyliin ja päiväkirjamaisiin teksteihin. Rakastan kirjoittamista ja sanapareilla leikittelyä, joten sekin puitteissa postaukset tulee pysyttelemään täällä enemmän kevyenä viihteenä. Tykkään siitä, että tämä on myös paikka missä mä viihdyn. Tykkään antaa ajatuksen juosta ja näppäimistön laulaa. Jakaa ajatuksia, inspiroitua ja kuulle teidän ajatuksia mua askarruttavista aiheista.

Haluaisin, että tästä muodostuu paikka rehelliselle elämälle. Bloggaaminen (ja elämä ylipäätään) tuo mukanaan myös kommelluksia. Haluan jakaa teidän kanssa myös niitä pieniä palasia, jotka ovat menneet pieleen. Asukuvia ottaessa räkätetään mahat kippurassa epäonnistuneille otoksille, niin tottakai nekin pistetään jakoon! Tiedä vaikka ne piristäisivät jonkun päivää :)
Haluaisin sanoa, etten ole vakavasti otettava, mutta siitä voi saada väärän käsityksen. Haluan olla vakavasti otettava bloggaja, mutten liian vakavamielinen. Tämä on rentopaikka, minne on jokainen enemmän kuin tervetullut rankan työpäivän jälkeen ja voi huolettomasti heittää aivot narikkaan. Täällä kirjoitetaan ihan aidoista arkisista asuista ja välillä jopa kiukutellaan. Ollaan aitoja ihmisiä. Niin te siellä, kuin minä täällä ruudun toisella puolella.

Kaiken tämän mietiskelyn lomassa olen myös perehtynyt aiheeseen lukemalla erilaisia postauksia ja vinkki artikkeleja bloggaajille. Bongasin ihan sattumalta jostain englannin kielisestä blogista vinkin, että oman bloginsa aihepiiri pitäisi supistaa kahteen kategoriaan. Tähän minä en kuitenkaan pysty. Vaikka toisista erilaiset aihepiirit voi vaikuttaa rönsyilevältä sisällöltä, on tämä semmoinen oman elämän sekasoppa. Käsitellään täällä kaikkea mikä elämää koskettaa. Tai välillä ei mitään sen kummempaa. Ja niin on hyvä.

Joten mitään suuria muutoksia sisältöön ei ole tulossa.  Vain säännöllisempää sisältöä, mutta kaikesta maan ja taivaan välillä. Se säännöllisyys onkin yksi niistä suurimmista muutoksista missä haluan nyt skarpata. Ja kunnolla! Olen pyyhkinyt pölyt kameran linssistä, ja aion ulkoiluttaa sitä useammin. Samoin raivasin kalenteriini pienen lohkon blogipostauksille, ja suunnitella etukäteen illat milloin keskityn vain tuottamaan tänne sisältöä. Ihanan virallista, eikö? Se, että kalenterissa näkee suunnitellut blogivuorot, ihan kuin suorittavat työvuorot tai luennot, antaa se ihan uudenlaista buustia koko hommalle. Heti tuntuu, että ryhtikin parani tässä koneella istuessa. Sormetkin syyhyää innosta alkaa nakuttamaan teille tulevia postauksia!


Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa. Löysitkö perille uuteen osoitteeseen?

3 x unitulkintaa & sattumaa menneeltä viikolta

20. tammikuuta 2018

 Viimeisen viikon aikana on ollut nähnyt mitä ihmeellisempiä unia. Mikä on sikäli hassua, sillä todella harvoin muistan unia enää heräämisen jälkeen. Nuorempana mulla oli käytössä kummilta saatu unipäiväkirja. Sitä oli kiva pitää yöpöydällä ja kirjata unia ylös aina heti aamulla, silloin kun niitä sattui muistamaan. Vielä hauskempaa olisi lukea niitä unia jälkeenpäin.Myönnän, että olen melko taikauskoinen ja kaikki ennustus ja esim. juurikin unien tulkitseminen on pelottavaa puuhaa, sillä välillä uskon niihin liiankin paljon, varsinkin jos ennustus tai merkitys tulkitaan jotenkin negatiiviseksi tai pahaa tarkoittavaksi. Siksi mua vähän hirvitti lähteä googlettamaan unien merkityksiä, tätä postausta varten. Mutta mennäämpä nyt niihin uniin!

Uni 1: Näin unta, että kaatusin pihalla ja suustani irtosi useampi hammas. Osa ylärivistä ja osa alarivistä, mutta kaikki todellakin näkyviltä paikoilta. Heräsin siihen paniikkiin, kun peilistä tuijotin niitä mustia aukkoja hammasrivistössäni.

Merkitykset: kaatuminen (ja putoaminen) merkitsee unessa epäonnistumisen pelkoa, tai pelkoa siitä, että tuottaisi jollekin pettymyksen. Hampaan putoaminen unessa saattaa varoittaa sairaudesta, joskus jopa onnettomuudesta. (*)

Sattuma: Uneni jälkeisenä iltana Mikolla oli jääkiekkopeli, jossa hän sai jääkiekkomailan naamaansa. Onneksi tilanteesta selvittiin auenneella ylähuulella, mutta vaihtopenkillä Mikon joukkuekaveri oli heilutellut kaikkia Mikon hampaita ja varmistanut, ettei mikään niistä ole irti. Onneksi ei ollut! Sattumaa? Vai lasketaanko tämä onnettomuudeksi, jota uneni viesti?



Uni 2: Näin unta, että voitin raaputusarvasta 100 000 €. Muistin aamulla ihan kirkkaasti, miltä arpa näytti, kun sieltä paljastui kolme samanlaista symbolia, joilla voitin tuon rahasumman. Ensimmäisenä ojensin arvan Mikolle ja paniikinomaisesti vain totesin, etten voi pitää arpaa, koska siinä on liikaa rahaa (wtf?!)  Mikko ei huolinut arpaa, mutta ei ikinä käyty lunastamassa mitä. Pelkäsinkö mä oikeasti noin paljon, sitä suurta rahasummaa? :D

Merkitys: En löytänyt noille arvoille omaa tulkintaa, mutta voiko lottovoittoon heijastaa tuon arpavoiton? Lottovoitto nimittäin merkitsee arjen kaipuuta huolettomaan elämään ilman jokapäiväistä vastuuta. Raha unessa: Jos unessa vastaanottaa rahaa, tulee saamaan myös valve-elämässä pääomaa, yleensä henkistä mutta toisinaan maallista laatua olevaa. (*)

Sattuma: Tähän ei ole mitään suoranaista sattumaa, muuta kuin, että pakkohan se on arpa ostaa! Tosin Mikko teki eilen lottolipukkeen, että jos tämäkin uni kapsahtaa hänen nilkkaan, niin enkö olekin oikeutta tuohon 100 000 € osinkoon? :D




Uni 3: Ollaan ystävien kanssa suurella risteilyaluksella, jossa tulee evakuointi kuulutus. Jostain syystä minut pistetään koputtelemaan hyttien oviin, ja varmistamaan että ihmiset tulevat ulos hyteistään. Osassa hyteistä on mulle entuudestaan tuttuja ihmisiä, osassa ihan tuntemattomia. Muutamassa hytissä on murhamiehiä. Huom! monikossa :D Heräänkin siihen, että pitkän käytävillä harhailun jälkeen löydän takaisin omaan hyttiin, jossa itken ystävilleni, että miksi pistivät minut asialle, kun nyt on monta murhamiestä kannoilla. (wtf?!)

Merkitys: Laiva kuvastaa unessa: unennäkijän elämänmatkaa. Koska matkaa tehdään vesiteitse, voi laivamatkan sanoa kuvaavan unennäkijän tunteita, ajatuksia ja alitajuntaa. Ylellinen huvialus kertoo luksuksesta ja ylenpalttisuudesta. Murha unessa: Unessa murha kertoo eteen tulevasta vaikeasta tilanteesta. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen keitä unessa on paikalla. Murhaaja kuvaa elämää hankaloittavaa ihmistä. (*)

Sattuma: Normaalisti en näe / muista mitään uniani, mutta nyt viikon sisällä useammankin kerran. Ja kaikki aivan erilaisia unia. Sattumaa? Vai onko sillekin joku merkitys? Suoraan tähän uneen ei liity mitään sattumaa, mutta minua kyllä ihan oikeasti kiinnostaisi tietää, mistä nämä unet oikein kumpuaa?

Uskooko teistä joku tämmöisiin unien merkityksiin tai enneuniin? Vai onko ne teistä ihan huuhaata?

(*) Merkityksien lähteinä käytetty: hedelmapuu.com




vierivä kivi ei sammaloidu

16. tammikuuta 2018

Tänään on outo päivä, sillä tuntuu ihan maanantailta vaikka eletäänkin jo tiistaissa. Tuo sisällä vellova maanantaifiilis on vain ja ainoastaan hyvä asia, sillä rakastan maanantaita. Niitä viikon tuomia uusia alkuja. Freshejä startteja. Tänään on myös juurikin sellainen päivä. Uusia alkuja, vaikka ei ollakaan alussa. Sillä tänään minullakin alkoi vihdoin ja viimein se arki. Ja tätä on jo odotettukin. Jos ihan totta puhutaan, niin kuukauden laiskottelu alkoi jo pikkuhiljaa puuduttamaan. 

Vaikka olikin ihanaa tehdä iltoja ja viikonloppuja töitä, olla rauhassa vain yhdessä paikassa, ilman aikataulustressiä. Vaikka olikin ihanaa istua kavereiden kanssa arki-iltana pubissa yksillä ja nauraa, sillä aamulla ei ollut kiire minnekään. Oli myös ihanaa viettää niitä someseksikkäitä "slow morningeja" ja vain olla rauhassa. Mutta ei sitä montaa viikkoa jaksa. Saatika kuukautta. Sitä huomasi laiskistuneen oikein olan takaa. Aloin jo oikeasti janoamaan aamuherätyksiä ja rutiineja. Kellastuneita koulukirjoja ja aikataulujen tuomaa stressinpirulaista olkapäälleni. Tämän arjenhimon huomasi jo heti aamulla. Heräsin pirteänä kuuden jälkeen herättelemään aivoja, vaikka ensimmäinen luento olikin vasta yhdeksältä. Niin ikävä on ollut aamuherätyksiä.

En väitä, ettenkö olisi lomallani päästänyt suustani niitä maagisia sanoja: "ei yhtään hyvittaisi mennä kouluun", sillä laiskistuminen oli päässyt tapahtumaan. Silti tiesin sisälläni, että kunhan tämä päivä koittaa ja pääsee taas ahertamaan, karisee varmasti kaikki laiskamadonrippeet taas pois. Vaikka tämä jatkuva touhottaminen onkin välillä niin uuvuttavaa, että huonoimpina päivinä saattaa suihkussa itku päästä, niin silti en vaihtaisi hetkeäkään. Ei arjestaan nauti, jossei se ole täynnä juuri itselleen mielekästä tekemistä. Ja tässä sen huomaa, että jollain masokistisella tavalla tämmöinen täysi arki ja monta rautaa tulessa saa minut eloon. Ja viimeistään nyt tunnistan mitä otsikkonakin toimiva sanalasku: "vierivä kivi ei sammaloidu" tarkoittaa.


Tästä se nyt taas lähtee. Ainakin tämän alkuinnostuksen siivillä ajattelin väkertää illalla vielä muutamat kouluhommat jo heti pois päiväjärjestyksestä. Vaikka intoa piisaa, toivottavasti hymy ei hyydy. Mitä useammalle moodle alustalle on tänään saanut itsensä tungettua, sitä kauhistuneemmaksi voisi ilme mennä. Vaikeita aineita ja paljon tehtävää. Silti hymy ei hyydy, vaikka heti lyötiinkin to-do-listat ja deadlinet päin näköä, kuin ulkona puhaltava hyytävä viima konsanaan. Tänäänkin käytiin läpi kansainvälistä kauppaa koskevia lakipykäliä. Koko päivän. Ja jäätiin vielä koulukavereiden kanssa luennon jälkeen tietokoneille tekemään itsenäisiä tehtäviä. Vaikka alkuun hirvitti, ja täytyy myöntää, että ihan kaikki lakipykälät ja tullaukset ei ihan ensimmäisellä kerralla menneet jakeluun. Mutta kyllä se taas palkittiin. Saatiin tänään sen aineen hommat kokonaan pakettiin. Nyt niitä ei tarvitse taas viikkon miettiä. 

Joten arki, bring it on. Olen enemmän kuin valmis!



aina ei voi onnistua 3

14. tammikuuta 2018
Sunnuntai on tunnetusti kalenterin leppoisin päivä, joten otetaan täälläkin vähän leppoisampaa postausta. Nimittäin näitä epäonnistuneita asukuvia, joita onkin julkaistu täällä aikaisemmin kahden postauksen verran:
aina ei voi onnistua
aina ei voi onnistua 2

 Joten kruunaataanko tämä viikko kunnon nauruilla? Viritä siis nauruhermot valmiiksi ja ala skrollata. Kelaa ainakin viimeiseen kuvaan, se saa varmasti suunpielet edes pieneen virnistykseen. Luulisin ainakin, sillä ollaan kätkätetty sille tässä jo monta tuntia. 😂🙈

Kyllä, se on kieli. Täysin väärässä paikassa ja väärään aikaan.


Kaikista ylesin ilme, ja näitä löytyisi aivan joka kuvasarjasta! Nimittäin: iloinen humalainen.

 "No photos please!"

Ilmekin kertoo, että märällä penkille istuminen ei ole ehkä se fiksuin idea. Varsinkaan vaaleilla housuilla!

Thrilleriäkö mä tanssin?

Zen henkinen meditaatio-hetki tekee aina kutaa! - vaikkakin olisi kuvaukset kesken..

Kun sun asukuvat jää aivan toissijaisiksi, koska ohiajava juna on kiinnostavampi kuvauskohde.

Last but not least!!
Täydellisen oikealla sekuntilla tänään otettu kuva. Kun vedin takin päälle ja silkkipaitani kylmä pinta liimautui ihoani vasten. Perfect!

lyhyen tukan hyvät puolet

9. tammikuuta 2018
New Year, New Me... Tämä vuosi käynnistyi ulkoisesti aika isolla muutoksella, sillä marssin viime viikon lopulla vihdoin sinne kampaajalle! Muutama päivä on ollut melkoista totuttelua tähän lookkiin, sillä ennen puoleen selkään asti olevat hiukset napsaistiin yltämään juuri ja juuri leukalinjaan. Täytyykin myöntää, että ei tule kyllä ikävä sitä todella huonokuntoista kuontaloa. Näin on huomattavasti parempi! Siksi päätinkin tulla jakamaan teille muutamia havaintoja lyhyiden hiusten hyvistä puolista:


Lyhytkin voi olla monipuolinen
Kasvatin hiuksia pari vuotta juuri sen takia, että halusin saada laitettua hiukseni mahdollisimman monipuolisesti. Mutta tässä muutaman päivän aikana olen huomannut, että lyhyt tukka ei tarkoita pelkästään yhtä kampausta. Tätäkin voi vääntää, kääntää, kihartaa ja solmia miten tahtoo. Olla otsiksella tai ilman. Lyhyt tukka ei tarkoita automaattisesti tylsää, yhden mallin tyyliä. Lyhytta tukkaa laittaessa taivas ja luovuus on vain rajana, jos vaan jaksaa ja uskaltaa kokeilla!

Helppous viehättää
 Pahimpiin paheisiini kuuluu illalla märällä ja harjaamattomalla tukalla nukkumaankäyminen. Voitteko jo nähdä mielessänne sen takkukasan mikä aamulla oli pitkien hiuksien kanssa odottamassa selvitystä? Eipä ole enää! Ihan testimielessä, eli laiskuudessani kokeilin käydä suoraan saunasta märillä hiuksilla nukkumaan. Mutta kerrankin aamulla pääni päällä ei ollutkaan linnunpesää, vaan silkkisen sileä kuontalo. Ihanan helppoa!

Jos päätät leikata hiuksesi lyhyeksi, muista panostaa hyvään kampaajaan. Tämänkin tukan helppoudesta voi kiittää mun hyvää kampaajaa, joka leikkasi niin hyvän mallin, että se näyttää hyvältä laittamattomanakin. Eli skarppi leikkaus pysyy siistinä ilman suurta muotoilua. Helppoa!

Skarppi leikkaus tuo kasvot esille
Ennen teki mieli piiloutua maanantai aamuisin sen ylikasvaneen hiuspehkon taakse ja käytinkin paljon "turvakampauksia". Toisin on nykyisin. Väsähtäneellä naamallakaan ei pääse enää piiloon, vaan kaikki on aikalailla esillä. Tavallaan on myös hieman alaston olo. Huono asia tämä ei kuitenkaan ole, sillä siisti leikkaus antaa luonnolliset ja kauniit kehykset kasvoille.

Säästät aikaa ja rahaa
Pelkästään kuivashampoossa säästää sievoisen pennin. Siinä missä ennen piti arpoa kerkeääkö pestä tukkansa ennen lähtöä vai turvautuisiko vaan kuivashampooseen, niin nyt vain marssii suihkuun. Hiukset kuivavat kuitenkin sillä aikaa kun meikkaa. Eli ei enää turhia tököttejä ja aikaa vievää hiusten kuivausta. Hiuksetkin kestää hyväkuntoisina pidempään, kun ei enää turhaan rasita niitä erinäisillä aineilla ja lämpökäsittelyillä.

Itsetunto saa uuden buustin
Tämä oli yllättävä havainto! En tiedä johtuuko se kaikista kehuista, joita hiuksien ansiosta on saanut. Vai johtuuko se hyvästä olosta, joka uudesta lookista tulee, mutta mun itsetunto on kokenut ihan uudenlaisen buustin. En olisi ikinä uskonut, että hiusten leikkaamisen ansiosta mulla on joka päivä hieman itsevarmempi olo. Olo tuntuu myös paljon naisellisemmalta ja uutta intoa meikkaamiseen ja laittautumiseen on putkahtanut ihan tyhjästä. Ei taida olla yhtäkään aamua hiustenleikkuun jälkeen etten olisi astunut kotiovesta ulos ilman isoja tupsukorviksia, mitkä oikein korostavat lyhyttä tukkaa. Saatika lähtenyt minnekään ilman huulipunaa. Näistä on selvästi muodostunut lyhyessä ajassa mun luottolook.


Alkoiko nyt houkuttaa hiustenleikkuu? Haluaisinkin lähettää sulle ison tsemppihalin ja rohkaista leikkaamaan! Hiukset on oiva keino kokeilla erilaisia leikkauksia ja värejä, sillä aina ne kasvavat takaisin. Jos yhtään epäilyttää niin älä tee näin suurta ja radikaalia muutosta, vaan aloita pienemmästä. Siitä sitten jatka pienin askelin ja hitaalla totuttelulla lyhyempään päin. Ja jos et tykkää niin ne puuttuvat sentit kasvaa kyllä takaisin! Ei hätää. :) Aina kannattaa kuitenkin kokeilla! Ilman sitä, et voi tietää kuinka hyvältä se lyhytkin tukka voisi näyttää :)

ei turhia lupauksia, vaan toiveita ja tavoitteita

5. tammikuuta 2018

Uusi vuosi ja uudet kujeet! Kuinka montaa teistä alkaaa jo tympiä tuo kuiva, kliseinen slougani? Vaikka itse lause tuntuu jo kuluneelta, tykkään silti sen tuomasta sanomasta. Ja tunteesta. Ihanaa kun on taas uusi vuosi! Kaikki mennyt on takanapäin ja tuntematonta ja uutta vain edessä. 

Mä olen juuri siksi myös niitä ihmisiä, jotka tekee näin vuoden vaihteessa turhia lupauksia, sillä motivaatiota ja intoa löytyy - vielä. Sitten muutaman kuukauden päästä kun tajuaa, että elämä on aivan samanlaista vaikka ollaankin eri vuodella, se motivaatio katoaa ja lupaukset unohtuu. Esim. viime vuodelle lupasin, että vien stressin lenkkipolulle ja huomioin toisia enemmän. Näistä olisi ollut myös kiva tehdä toissavuoden tavoin katsauspostaus, mutta tiedättekö mitä? Voin tiivistää sen teille tähän yhteen lauseeseen: Epäonnistuin jokaisessa lupauksessani :D Lenkkeilyn ja hauskojen reissujen sijaan, nökötin kaiken vapaa-aikani antisosiaalisena kotona katsoen Netflixiä.  Joten sovitaanko, että tänä vuonna ei tehdä lupauksia? Vai teittekö te? Itse ajattelin lähettää tällä vuodelle vain muutaman toiveen ja asettaa muutamia tavoitteita, joita kohti pyrkiä.


Tavoitteita //

Löytää tasapaino elämään: Tiedän, että aloitan taas tämmöisellä "pienellä" tavoitteella, mutta jo pidempään on tuntunut siltä, että mä kaipaan elämään semmoista tasaisuutta ja tasapainoa. Viime vuosi meni juostessa hektisten aikataulujen perässä, ja se näkyy vieläkin naamassa, mielessä ja kropassa. Tykkään kyllä siitä, että saa paljon aikaan ja että on paljon puuhaa. Mutta liika on liikaa. Juuri tämä kaiken mahduttaminen samalla päivälle, tai edes viikolle saa mut uupumaan ja pesiytymään sinne sohvan pohjalle. Mutta tämä vuosi, voisi olla mulle se vuosi kun elämän harmonisessa tasapainossa. Tai lähdetään edes tavoittelemaan sitä!

Päästä ulkomaille: Viime vuosi jäi laihaksi matkustamisen saralla, sillä reissuja meille kertyi pyöreät nolla. Ja sekös harmittaa! Meidän yhteiset vapaapäivät näyttää kyllä tällekin vuodelle yhtä tuhoon tuomituilta, mutta jos tälle vuodelle saisi edes vaikka jonkun viikonloppu reissun varattua, niin se olisi ihanaa! Tosin kyllä tässä kunnon rentouttavaa rantalomaa alkaa jo pikkuhiljaa kaipaamaan! Mutta joka tapauksessa, reissuun on päästävä tänä vuonna!

Hanki 2x mielekästä harjoittelupaikkaa: Koska viime kesän painoin töitä rahankiilto silmissä, kostautuu se nyt omaan nilkkaan tänä kesänä. Tämän kevään ja kesän aikana pitäisi suorittaa kaksi harjoittelua, jotta mulla olisi sitten kolmannen kouluvuoden alkaessa paremmat eväät kirjoittaa opparia :) Silmät ja korvat on olleet auki markkinoinnin harjoitteluja ajatellen auki jo syksystä saakka,mutta nyt tehdään kunnon loppurutistus :)

En anna itseni repsahtaa: Muutamat viime vuonna kertyneet kevyet kilot ei mua hetkauta, mutta se että oma kroppa alkaa taistelemaan uupumusta vastaan alkaa jo herättelemään mua, että jotain täytyy tehdä ja muuttaa. En muista koska viimeksi olisin herännyt ilman niska-tai selkävaivoja. Tai höpö höpö, muistanpas. Pikkujoulujen jälkeen. Sillä viina-glögien ansiosta tuli nukuttua niin rentoutuneesti, että ensimmäisen kerran kuukausiin heräsin ilman niska- ja selkäkipuja. Mutta koska viinaa ei viitsisi joka päivä vetää, niin kehonhuoltoon täytyy panostaa tänä vuonna. Raahaan itseni vaikka väkisin hierojalle, ja alan panostaa työergonomiaan. Töihin paremmat kengät, jotta selkä ja jalat ei rasitu niin paljon,ja kotona en könötä kyttyräasennossa sohvalla tietokoneella, vaan panostan kunnon ergonomiaan!





Toiveita:

Toivoisin, että meidän keikkailut jatkuu myös 2018! Äitini ja minun keikkaretket on aina niin hauskoja, että tottakai toivon niiden jatkuvan myös tänä vuonna. :) Kuitenkaan mitään keikkaa ei olla varattu (poikkeuksellista) , joten toivon että niitä tulisi vielä myöhemmälle vuodelle.

Toivoisin, että oppimisin vastaamaan muutakin kuin: "en mä pääse, koska oon töissä". Tää lause saa mulla jo niskakarvat pystyyn sillä mä käytän sitä aaaaaivan liian usein. Mutta toivoisin, että tähän tulisi muutos tänä vuonna. Paljon on jäänyt paitsi, ihan vaan sillä että valitsen aina työn huvittelun sijasta. 

Toivoisin, että bloggaaminen olisi mulle enemmän kuin harrastus. Tämän sujautan toiveisiin, enkä tavoitteisiin siksi, että yksinkertaisesti päivään ei saa taiottua lisää tunteja. Jos vain voisin taikoa tunteja ja luonnonvaloa lisää tähän maailmaan tekisin sen, sillä sitten blogikin pyörisi säännöllisemmin. Asuja ja muita kuvia on hauska kuvata, mutta aina ei vain mene aikataulut yhteen. Tälläkin hetkellä luonnoksissa on muutamia postauksia, mutta mulla ei ole kuvia. Kuvat on mulle ihmeellisen tärkeä osa bloggaamista. Voisinhan minäkin postata säännöllisesti ja räpsiä kotona muutamat kahvikuppiasetelma kuvat postaukseen, mutta se ei tunnu omalta jutulta. Se näyttää kivalta kyllä monilla muilla, mutta ei vaan tunnu omalta jutulta. Siksi toivoisinkin, että tätä "omaa juttua" ja rakasta harrastusta tulisi toteutettua säännöllisemmin tänä vuonna. Rakastan tuottaa sisältöä ja räpsiä kuvia, joten toivottavasti tähän olisi paremmat resurssit tänä vuonna :)

Toivoisin, että vuosi toisi tullessaan mulle: "the" sormuksen vasempaan nimettömään, koiranpennun ja omakotitalon. Eli ihan tämmöisiä "pikku" juttuja :D



Kuinka teidän vuosi on lähtenyt käyntiin? Tuliko luvattua tai toivottua mitään? :)