Top Social

"mikset sä voi olla normaali"

9. marraskuuta 2017

... Päästi rakas poikaystävä suustaan, kasvoillaan vieno ja leikkisästi kiusoitteleva hymy. Arvasin heti, että kyse on näistä mun uusista, todella mageista viinylipöksyistä. Tiesin, että suusta päästetty kommentti on täynnä rakkautta, eikä sillä ikinä tarkoitettu mitään pahaa. Monesti omat vaatevalinnat on huvituttaneet tuota parempaa puoliskoa. Mutta ei kaikkien tarvitsekaan ymmärtää. Ei edes niitten kaikista läheisimpien. Jokainen pukekoon päälleen sitä mikä hyvältä tuntuu, ja mistä itse tykkää.

Kehtaisin myös myöntää, että erilaisista mieltymyksistä on hyötyä.  Monesti ollaankin yhden parhaimman ystävän kanssa naureskeltu, että meillä ei tule miehistä, eikä vaatteista tappelua. On sen verran erilaiset mieltymykset molemmilla. Ja hyvä niin! Tässäkin asiassa siis erilaisuus on enemmänkin valttia.


Mä en myöskään lähtisi ottamaan tuota, otsikkonakin toiminutta heittoa loukkauksena. Päinvastoin! Mielummin olen persoonallinen, kuin ns. "normaali"  Pukeutuminen on aina ollut mulle iso osa itsensä ilmaisemista, joten suotta siinä miettimään mitä muut mun pöksyvalinnasta tuumaa. Tai liiemmin mistään muustakaan. 

Eletään muutenkin kritisoinnin kulta-aikaa, joten hulluksihan tässä tulisi, jos kaikki me otettaisiin itseemme kaikki se, mitä joku muu sanoo tai kirjoittaa. Nykyään on jo ihan vanhanaikaista käyttää energiaa siihen, että miettisi, mitähän se naapurin Pirkko on mieltä tästä mun tämän päiväisestä lookista. Ei, nyt pitää keskittää koko energia someen. Siellä se naapurin Pirkkokin todennäköisesti on. Monia kuohuttaa nykyään kovasti se, miten julkisesti ja kärkkäästi nykyisin ihmisiä kommentoidaan. Viimeisimpänä Arstilan aiheuttama myrsky, jonka hän sai aikaan nuorta naista arvostelevalla kolumnillaan. Kyllä minuakin suututtaa ja ihmetyttää nykyinen käyttäytyminen, mutta mä en halua lähestyä tätä asiaa raivon kautta. Paljon mielummin haluaisin rohkaista ja motivoida. Erotu mielummin joukosta sun, muita mahdollisesti hauskuuttavilla valinnoilla ja anna kanojen kotkottaa. Uskalla olla (ja näyttää) oma itsesi! Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, se on mahdottomuus. Mutta miellytä edes itseäsi, ja muista ilmaista itseäsi!

Vaatteilla voi olla myös voimaannuttava vaikutus. Tästäkin ollaan käyty kotona keskustelua, koska toiselle vaatteet on vain, no vaatteita. Toiselle ne voi merkitä paljon enemmän. Kieltämättä tuokin keltainen mekko toimii hyvänä väripilkkuna, tuomaan tähän harmaaseen marraskuuhun edes vähän valoa ja kirkkautta. 

Nastaa loppuviikkoa! Muistakaa myös olla vähän EPÄnormaaleja, ja vielä vähän ylpeillä sillä ☀✌




kuinka yhdistää opiskelu ja työ?

8. marraskuuta 2017
Puhutaanko hetki opiskeluista ja niiden ohella tienaamisesta?
Kannattako koulun ohella edes mennä töihin? Mitä hyötyä siitä on? Ja ylipäätään, onnistuuko tämä yhdistelmä todellisuudessa?


Miksi kannattaa työskennellä opiskelujen ohella?
Itselleni opintojen ja työn yhdistäminen oli alusta asti jo selvää. Halusin opiskelemaan, mutta en halunnut luopua jo luomasta urastani. Ennen opiskeluja kerkesin olla 5 vuotta samassa työpaikassa, saada jalkaa hyvin oven väliin ja hankkinut osaamista ja vastuuta erilaisista vastuualueista. Joten kummastakaan en halunnut luopua, vaan opintojen alkaessa piti keksiä jokin kultainen keskitie.

Teen töitä myös rehellisesti rahan takia. Opintotukea en saisi kuin muutaman satasen kuussa, koska asumistuen osuutta minulle ei myönnetä. Olen aikuinen ihminen ja olen tottunut siihen, että elämiseen ja asumiseen menee tietty määrä rahaa kuukaudessa. Ja voin paljastaa, että sitä ei kateta tuolla muutamalla satasella. Jätin siis tuet ja lainat hakematta, koska halusin elättää itseni myös ollessani opiskelija. Onhan se myös ihanampaa valmistua ilman kerrytettyä opintolainaa! Valmistumisen jälkeen voin vain keskittyä luomaan uraa, eikä tarvitse stressata opiskelujen jälkeenkin seuraavasta lainahaamusta. Myös kokemus karttuu jo opiskelujen aikana. Työelämästä saat hyvää käytännönkokemusta, johon on sitten hyvä soveltaa koulusta hankittua teoriaa!


Mieti etukäteen kuinka paljon?
Ihan ensimmäisenä kannattaa laittaa mietintämyssyyn, että onko työn lisääminen sinulle mielummin mieltä virkistävää, vai voiko siitä muodostua opiskeluja kohtaan vain ylimääräistä taakkaa. Itse jäin tarkoituksella työelämään, koska yksinkertaisesti tykkään mun työstä. Silloin kun työstään nauttii, se harvoin muodostuukaan taakaksi. Myös omaa aktiivisuutta kannattaa miettiä. Oletko muutenkin aktiivinen ja tarvitset paljon virikkeitä? Jos vastasit kyllä, sitten nappaa vain itsellesi töitä! Itsekin olen aina tykännyt olla aktiivinen. Välivuosienkin aikana tein kahta työtä rinnakkain, joten tämä rinnakkain asettelu ei tule uutena. Mutta jos tykkäät olla ja nauttia vapaa-ajastasi älä hyppää opiskelujen aikana jo työelämään. Kannattaa sitten mielummin keskittyä opiskeluihin ja hankkia sitä työkokemusta harjoittelujen kautta. 

Kysymykseen kuinka paljon? Ei varmastikaan ole suoraa vastausta. Palataan tässä taas siihen omaan aktiivisuuteen. Usein opiskelijan kannattaa suosia tarvittaessa töihin kutsuttavia (extra) sopimuksia, tai 10-15 h viikko sopimuksia. Näin saat muutamia työvuoroja illoille ja viikonlopuille, mutta sama määrä iltoja jää myös kouluhommille, ja no elämälle. 

Mitä suuremmille tunneille tähtäät, sitä enemmän toki jää rahaa käteen, mutta sitä vähemmän jää aikaa millekään muulle kuin koululla ja työlle. Tässä asiassa saan myös olla kiitollinen joustavasta työnantajasta. Mulla tehdään työvuorot lukujärjestyksen mukaan, joten 25 tunnin viikkotunnit on edes jotenkin inhimillisiä toteuttaa. Silti vapaa-aika jää oikeastaan täysin nollaan. Näillä tunneilla lähden aamulla kouluun ja palaan illalla yhdeksän maissa kotiin. Eli melko täyttä päivää! 

Yhtenä vinkkinä voisin antaa sopimustunteja miettiessäsi, että älä tee niin kuin minä!😂 Alunperin lähdin pudottamaan tuntejani vain vähäsen. No ei varmaan tarvitse perustella, miksi päiväopiskelun rinnalla 30 tuntia viikossa on liikaa töitä? Siitä sitten tiputettiin vähän lisää, ja nyt keväällä olisi suunnitelmissa tiputtaa vielä lisää. Ettet säkin olisi pulassa tuntiesi kanssa, niin kannattaa mielummin ajatella homma täysin toisinpäin. Aloita vähemmällä tuntisopimuksella, mutta pyydä sille nostatusta, jos siltä tuntuu (ja jos siihen on työnantajan puolelta mahdollisuus). Älä ryntää suin päin sotaan, vaan tarkastele tilannetta ja omaa jaksamistasi mielummin ensin pienemmillä tunneilla.

Millainen työ sopii opiskelijalle?
Periaatteessa ihan mikä vaan, mikä ei noudata virallisia toimistoaikoja. Mieti mistä tykkäät, milloin haluaisit työskennellä, ja millaisessa ympäristössä. Juuri nyt tämä joulunalusaika on otollista aikaa hankkia extraajan hommia! Jos asiakaspalvelu kiinnostaa, tutki myymälöiden nettisivuilta onko avoimia työpaikkoja, ja käy vaikka ihan paikan päällä kartoittamassa tilannetta. Myös esim. posti etsii jouluapulaisia ja aina voi kysäistä, josko omalla kaupungilla tai kunnalla olisi tarjota hommia. Tarjolla on varmasti vaikka mitä, jos vain olet avoimin mielin ja osaa etsiä. Jouluapulaisena on myös hyvä näyttää taitonsa ja kysäistä määräaikaisuuden loppuessa, että joskos olisi vaikka extraajana jatkuvampaa työsuhdetta tarjolla.



Aikatauluta, ilman kalenteria et tule pärjäämään!
Itselläni on pääosin neljänä päivänä viikossa koulua. Välillä pitkiä luentoja, välillä muutamia lyhyitä eri aineista. Erinäisiä projekteja, ryhmätöitä, perinteisiä kotiläksyjä ja deadlineja. Täytyy myöntää, että en kyllä pysyisi kärryillä tärkeistä päivämääristä ilman kalenteria. Myös paperisen kalenterin väliin sujauttelen värillisiä post-it lappusia joihin kirjoitan erikseen suurien tehtävien deadlinet, ja sijoitan ne kalenteriin viikkoa tai kahta ennen palautuspäivää. Näin ollen sen viikon kohdalla pysyy kärryillä myös suuremmista tehtävistä, hommat ei jää klassisesti edelliselle illalla, ja aikataulut pelaa!

Pistä elämäsi täysin uuteen tärkeysjärjestykseen
 Ennen opiskeluja olin kova liikkumaan ja luuhasin usein kaupungilla kahvittelemassa yhdessä ystävieni kanssa. Nykyisin painan pitkää päivää, joten ainoat aktiviteetit illalle on läksyt, ja yhteistä aikaa Mikon kanssa. Ystävät ja perhe on mulle aina olleet tärkeitä, joten tuntuu todella julmalle aina sanoa, että jos halutaan tehdä jotain kivaa, niin mun täytyy tietää siitä vähintään kuukautta aikaisemmin. Joten sen vähimmänkin vapaa-ajan haluan pyhittää rakkailleni. Näin ollen esim. salikortti on hyllyllä jo useamman kuukauden. Bloggaaminenkin on säännöllisen epäsäännöllistä, ihan sen takia, että haluan pitää tämän vielä stressittömänä harrastuksena. Kouluhommien deadlinet tuottaa jo ihan tarpeeksi stressiä, joten kalenterin tarkkaan postaustahtiin en yksinkertaisesti tällä hetkellä kykene. Tällä hetkellä on tärkeää antaa elämän mennä päivä kerrallaan omalla painollaan ja nauttia joka hetkestä. Kyllä jokaiselle rakkaalle asialle löytyy oma hetkensä aina jossain vaiheessa - ei vain ihan päivittäisellä tasolla.

Muista nukkua riittävästi!
Tää on ehkä tärkein asia minkä myös opin ensimmäisen vuoden aikana, tottakai kantapään kautta! Ensimmäisen vuoden ajan pitkitin nukkumaan menoa pitkälle aamuyölle ja nukuin aivan liian vähän. Se kostautui koska luovuus ja tarkkuus kärsii väsymyksestä. Vaikka kuinka koitit väkertää kouluhommia yöllä, ei ajatus enää jossain kohtaan pelannut yhtään. Joten riittävä uni on tärkeä, jos haluat saada hommat kunnolla pakettiin! Nykyisin käyn aikaisin nukkumaan (eilenkin nukahdin jo yhdeksän jälkeen - oikeasti!) ja herään aikaisin aamulla tekemään hommia. Usein laitan kellon soimaan seitsemäksi ja käynnistän koneen jo samalla kun keitän pannullisen kahvia. Olen huomannut, että itselleni ainakin toimii paremmin tämä aamupuuhastelu. Kunnon aamukahvien jälkeen ajatuskin kulkee paremmin, kuin väsyneenä myöhään yöllä. Tämä toimii siis vain niinä päivinä, kun menen vähintään kymmeneen. Esim. tänään, kun mun aamu luento peruttiin, ja koulu alkaakin vasta kahdeltatoista. Ihan uudenlaista energiaa saa myös jo itselleen siitä, että tiedät saaneesi aikaan jo paljon, ennen kuin "päivä virallisesti alkaa" ja tiedät, että illalla saat pyhittää aikaa itsellesi ja rakkaillesi.

elämäni numeroina

4. marraskuuta 2017

Viime keväänä tein edellisen kerran tämmöisen get to know me - tyyppisen postauksen. Ei sillä, etteikö luonnoksissa olisi roikkunut jo pidemmän aikaa mm. elämäni aakkoset ja muita hauskojen faktojen raakileita. Päätin kuitenkin vaihtaa aakkoset numeroiksi, sillä muistin kuinka kivasti meidän koti numeroina postauksesta taannoin tykättiin. Joten tässä pieni tiivistelmä elämästäni numeroituna!

Putkahdin tähän maailmaan kello 14:11

3 perheenjäsentä & 1 avomies.

Ollut 4 lemmikkiä : 2 koiraa ja 2 hamsteria.
Saanko esitellä: Pimu & Blondi (koirat) Lissu & Niksu (hamsterit) 😂

Olen muuttanut 6 kertaa, mutta asunut vain yhdellä (1) paikkakunnalla.

Pelasin 12 vuotta koripalloa. Siinä ohessa on ollut myös 5 muuta harrastusta.

16- vuotiaana kävin ensimmäisellä ulkomaanmatkalla (pidemmällä siis kuin Tallinna tai Tukholma)

Yöpöydällä on 3 kirjaa, joista kaikki on samaan aikaan kesken. Miksi ei voi lukea yhtä kerrallaan alusta loppuun?

Täytin juuri pari viikkoa sitten 27 vuotta.




1 ylioppilaslakki.

2019 pitäisi valmistua myynnin ja markkinoinnin tradenomiksi.

Keskiarvo tällä hetkellä 3,30
- tavoitteena valmistua 4:n keskiarvolla

2 kouluhommaa, joita pitäisi väsätä viikonloppuna.

Pitänyt tätä blogia kohta 2 vuotta.

11, tällä hetkellä lukematonta WhatsApp viestiä.

Olen ollut aikoinaan 4 vuotta töissä baarissa. 

Nykyisin haluavan vain aikaisin nukkumaan ja kolmesta (3) nautitusta siideristäkin tulee nykyisin krapula.

Myynyt 2 kesää jäätelöä lukioikäisenä.



Mulla on 11 kilometrin työ- ja koulumatka.

Olen 160 cm pitkä ja meillä on Mikon kanssa 40 cm pituuseroa.

Haaveilen 3:sta koirasta.

 Koiran ottaminen ei ole tällä hetkellä mahdollista, koska olen päivittäin yli 12 tuntia poissa kotoa.

0 kihlasormusta nimettömässä, vaikka vois mun puolesta olla jo se 1 😉

Olen ominut meidän kotoa itselleni 4 vaatekaappia.

Mun pitää olla 46 minuutin päästä töissä, joten kuullaan taas pian! :)


Löytyykö teiltä samoja lukuja?