Top Social

juhannussuunnitelmia & -taikoja

23. kesäkuuta 2017

Hyvää juhannusta kaikille! 😘

Joko siellä on suuret juhannustohinat? ja suuret suunnitelmat? 
Meillä juuri unisina siemaillaan kahvia ja aletaan pakata autoa. Eriskummallinen juhannus on tiedossa kun lähdetään mökille rentoutumaan ihan vaan Mikon perheen kesken. Viimeiset kymmenen vuotta on tullut juhannusta vietettyä tuolla lehmien keskellä maalla kavereiden kanssa. Ihana juhannus on kuitenkin tulossa, ei sillä 😍 Tiedossa on tonneittan ruokaa, kuumia puusaunan löylyjä, ehkä pientä pulahdusta kylmään veteen ja olut jos toinenkin. Ja ennen kaikkea ihan vaan rehtoutumista ja raikasta ilmaa. Mitä sitä voisi muutakaan juhannukselta toivoa? No ehkä kyllä parempaa ilmaa! Kohta pitää varmaan untuvatoppatakki pakata myös mukaan, että illalla tarkenee saunan jälkeen olla pihalla 😂 



Myös juhannuksen kunniaksi tekisi mieli rakentaa ihan massiivinen kukkaseppele päähän ja tehdä tottakai juhannustaikoja. Tässäpä niitä muutama potentiaalinen:

Vanhan uskomuksen mukaan saniainen kukkii vain juhannusyönä. Jos tämän harvinaisuuden pääsee näkemään, on se poimittava heti talteen ja saniainen antaa poimijalleen taikavoimia. 

Hyvää naimaonnea saa jos kierii juhannusyönä alastomana kasteisella niityllä. Myös tulevan sulhon voi nähdä kurkistamalla kaivoon tai lampeen. - ja tottakai tämäkin mieluiten nakuna tehtynä.

Tulevasta sulhasesta voi nähdä unta, jos laittaa tyynyn alle yhdeksällä heinällä sidotun kukkaseppeleen tai nukkumalla villasukka nurinpäin jalassa. 

Juhannuskokkoa polttaessa se alkaa savuttaa siihen suuntaan, joka pääsee seuraavana naimisiin. 

Veden voi muuttaa viinaksi laskemalla ämpärin virtaavaan lähteeseen tasan kello 00.00 juhannusyönä.

kiitos ei oo kirosana

21. kesäkuuta 2017
Tässä sen taas huomaa, että postausidea voi syntyä ihan missä vaan. Tämäkin aihe putkahti päähän viime viikolla joogamatolla pötköttäessä. Loppurentoutuksessa piti mielessä kiittää itseään, ystäviä, joogakaveria ja ihan ketä tahansa kuka ja mikä mieleen putkahti. Harjoitus oli mulle niin kauan helppo kun ohjaaja rentouttavalla ja rauhallisella äänellä saneli asioita, mutta kun piti alkaa miettiä vapaasti omia kiitollisuuden kohteita tyhjeni pääni aivan kokonaan ja kuulin vain kevyttä tuulen huminaa ja veden liplatusta. Mietin, että takana on aivan tavallinen arkipäivä, sitäkin tavallisempi viikko ja ei tässä muutenkaan mitään räjäyttävän ihmeellistä ole tapahtunut viime aikoina. Joten, miksi arjen ihanatkin jutut alkaa tuntumaan arkisilta, eikä niinkään herätä kiitollisuutta?




Kun homma lähti rullaamaan painoin mieleen, että joka hetki on jotain kiittämisen arvoista. Kiittäminen tuo itselle ja muille varmasti hyvän mielen. Itseään voi tsempata vaikka tahmealta tuntuvan päivän jälkeen tuollaisella edellä mainitulla mielikuvaharjoituksella ja etsimällä etsiä huonostakin päivästä niitä kiittämisen arvoisia asioita. Eipähän tunnu päivä enää niin huonolta ja on kivempi käydä nukkumaan ne kivat asiat mielessä. 
Kiitos, on sanana hyvinkin pieni mutta sillä on suuri merkitys. En usko, että kenellekään asiakaspalvelijalle tulee pahamieli jos kiitetään hyvästä palvelusta. Päinvastoin. 
Täytyy kyllä myöntää, että aivan liian harvoin tulee kunnolla kiitettyä muita ihmisiä.  Toki kiitos sanaa tulee käytettyä ihan joka päivä. Täällä pienemmällä paikkakunnalla lähiliikenteessä bussikuskiakin kiitetään kyydistä. Vaikka poistuisin takaovesta tulee silti huudettua ovelta kiitokset bussikuskille. Tiedän että tämä naurattaa ja huvittaa joitakin, koska olen huomannut että näin ei ole tapana tehdä ihan joka paikkakunnalla. Mutta mulla se kuuluu ikäänkuin pakettiin. Juuri se bussikuski oli se ihminen, joka saattoi mut kotiin turvallisesti, joten miksi en kiittäisi kyydistä?

Itseäni jopa oikeasti harmittaa se, miten harvoin oikeasti tulee kiitettyä hyvästä palvelusta muulloin. Aivan liian harvoin tulee esimerkiksi myyjälle huikattua, että kiitos hyvästä palvelusta. Vaikka itsekin tietää kuinka hyvältä se tuntuu. Kiitoksen kuuleminen omassa työssäkin pistää extra ison hymyn huulille koko loppupäiväksi. Joten miksi se jää aina sanomatta? Samoin ravintolassa. Usein päivitellään keskenämme kuinka hyvää ruoka on, mutta ei sitä ikinä kokille asti mennä sanomaan. Miksi? Itse kokki saa kiitoksensa kiertotien kautta, kun kavereille tulee kehuttua kyseistä ravintolaa. 

Kunnon kiitos kruunaa myös tilanteen kuin tilanteen. Eräs tuttavani kertoi, että oli vienyt häntä auttaneelle asiakaspalvelijalle oikein keltaisia ruusuja kiitokseksi. He olivat yhdessä puineet oikeasti vaikeita asioita ja etsineet ratkaisuja. Loppujen lopuksi ongelmat saatiin ratkottua ja asiakaspalvelija sai kukkia. Siinä he olivat jopa tirauttaneet yhdessä muutaman kyyneleen ja halanneet viimeisen tapaamisen päätteeksi. Muistan itsekin hämmästyneeni sitä, miten syvästi tämä asiakaspalvelutilanne oli molempia heitä koskettanut ja nyt kukkasilla yhteinen projekti sai arvoisensa kiitoksen. Ja nyt mielessäni pyörii vain kysymys: Miksi minä en ole vienyt kenellekään kukkasia tai vaikka suklaata kiitokseksi? 

Vuosi on jo puolessa välissä, mutta nyt kyllä tekisi mieli tehdä yksi lisäys uv-lupauksiini (voiko sellainen olla kuin juhannuslupaus? 😁). Nimittäin lupaan olla jatkossa useammin kiitollinen asioista, ihmisistä ja tapahtumista. Ja ennen kaikkea kiittää enemmän muita ihmisiä. Joten tästä lähtien joka ikinen päivä tulen kiittämään vähintään kerran jotain toista ihmisitä. Yksi on minimi mutta tietenkään mitään maksimirajaa ei ole vaan nyt alkaa kiitokset lentelemään niin, että satelee. Ja vielä niin, että sitä oikeasti tarkoittaa. Onko teille kiitoksien heittely ihan arkipäiväistä vai tehdäänkö yhdessä ryhtiliike tämän asian kanssa?




Kesän lapsi mä oon

7. kesäkuuta 2017
Kesä on aina ollut hetkessä elämisen aikaa. Siinä missä talvella on ihanaa maata viltin alla, nököttäen visusti neljän seinän sisällä, niin kesällä tekee mieli mennä ja tulla miten haluaa. Polttaa kaikki to-do-listat ja värjätä tukka mustasta punaiseksi. Niin mäkin tein. Herättelin toden teolla sen kesäkissan sisälläni ja karistin viimeisetkin rippeet menneestä talvesta. Kesällä unohtuu kaikki stressi ja kesällä voi muka elää paljon huolettomammin, vaikka samat velvollisuudet seuraa mukana kesät talvet. Mieli on kuitenkin keveämpi. Siksi tunnustan: Oon sielussani oikea kesän lapsi.



Ensimmäiset merkit tästä kesäsielusta huomasin, kun katsoin kalenteriani. Siinä missä koulutehtävät väistyi, tuli tilalle kissanristijäiset ja muut kesäliitelyt. Suomen kesää ei kuitenkaan kestä kovin kauaa, muutaman kuukauden ja huomaan tässä vaiheessa, että mieleeni tehty kesän bucket list on niin pitkä, että ei varmaan kesäillat riitä niitä suorittamaan. Silti tälläinen kesäsuunnitelmien listaus ei tuota yhtään stressiä. Toisin kuin vastaava lista taas syksyllä kouluhommista. Kaikki on paljon vapaampaa. Jos suunnitelmat meneekin pipariksi, ei haittaa! Pistetään suunnitelmat toteen taas seuraavana päivänä. Homma toimii myös päinvastoin. Jos aurinkopaistaa on kiva lähteä kuhan vaan ajelulle, ja huomata että ajoitte juuri Ikeaan asti ostamaan kympillä vessanroskiksen ja pari kynttilää. Ei haittaa! Kesä on tarkoitettu juuri tälläisille extemporee reissuille! Kesä antaa myös hyvän tekosyyn juhlistaa aivan kaikkea. Siis nyt tarkoitan oikeasti aivan kaikkea. Ystäväni jopa järjesti hevoselleen kolmekymppiset. Oli vuokrattua tilaa, heppa siellä pihalla poseeramassa ja vastaanottamassa rapsutuksia. Oli myös boolia ja lahjaksi synttärisankari oli toivonut kuivattua ruisleipää ja porkkanoita. Kuinka siistiä! Harmittaa, että tupla buukkauksen takia en kerennytkään noihin kemuihin. Mutta silti kesällä varmasti löytyy hetki kippistää tällekin! Ja täytyy kyllä myöntää, että ihan mahtava idea! 😍


Kesä tuo mukanaan myös ihan erilaista energiaa. En voisi kuvitellakaan talvella poistuvani kotoa enää illalla, kun on pimeää ja koleaa. Mukavuudenhalu pitää minut visusti sohvalla. Mutta voitko kuvitella kesäyölle parempaa tekemistä kuin yöuinti ja lapsenmieliset vesileikit keskellä yötä? Kuulostaa aika täydelliseltä, eikä kesällä takaraivossa kolkuttele edes aamuherätykset. Tälläkin hetkellä mulla on edessä yli viikon kestävä työputki, ja tänään vain yksi vapaa. Mutta ei haittaa! Kesällä arkikin tuntuu enemmän juhlalta. Vaikka istuisin aamu viideltä autossa matkalla töihin, on suu silti hymyssä. Koska silloin paistaa jo aurinko! Työpäivien jälkeenkään ei tee mieli heti kaatua sohvalle vaan mielummin lähtisin extempore seikkailulle. Mutta tämäkin onnistuu vaan kesällä. Talvella itkisin samassa tilanteessa varmaan itseni uneen ja kiukuttelisin nuutunutta ja väsähtänyttä oloani. Kesää kestää niin kovin vähän joten mitä sitä suotta stressaamaan? Nukkua voi sitten taas talvella, ja käpertyä muumin tavoin nukkumaan talviunta uuvuttavan kesän jälkeen.


Huoleton kesän lapsi alkaa näkyä myös ulkonäössä. Hiustenväri muuttui jo räväkämmäksi, mutta vaatteet ja meikit laimenevat. Kesän tuoman päivetyksen päälle ei tee edes mieli tunkea suurta pakkelikerrosta. Tekee mieli olla huoleton. Sipaista maksimissaan rajaukset silmiin ja kevyt kerros bb-voidetta. Hiuksetkin saa hapsottaa harjaamattomina ja huolettomina. Näissäkin kuvissa kiteytyy hyvin tämä kesän lapsi. Ihan simppeli trikoomekko päällä ja tukka laittamatta. Mutta haittaako?  Ei mua ainakaan. Koska kesällä ei kuulu stressata mistään! Kesällä kuuluu nauttia!



Onko täälä muita kesän lapsia? Mulle sielunsiskoja tai -veljiä? :)