Top Social

fatty jeansit & kehonkuva

27. maaliskuuta 2017

Kaikki varmasti tietävät skinny jeansit? Ne maagiset farkut, jotka on muutamaa kokoa liian pienet ja niihin olisi vielä joskus tarkoitus mahtua. Ne kaivetaan säännöllisen epäsäännöllisesti kaapin perältä ja koitetaan, että joskos ne mahtuisi. Hilataan housut puoleen reiteen ja todetaan, että siihenhän ne jäivät. Ylemmäs eivät mene ja rukoillaan, että ne vielä joskus sopivat. Mutta tämä ei suinkaan ole tarina näistä maagisista farkuista, vaan tämä on tarina niiden vastakohdasta. Farkuista, jotka nimesin aikaa sitten fatty jeanseiksi.

Tänään minulle kuitenkin kävi juuri samalla tavalla. Aamulla kaivoin kivan asukokonaisuuden kaapista ja aloin vetämään mustia, korkeavyötäröisiä housuja jalkaan. Mutta eihän ne menneet. Siihen puoleen reiteen jäivät. Ensimmäisenä mieleen pomppasi kysymys: "Miten tämä on mahdollista?" Nehän vielä joulukuussa menivät heittämällä jalkaan. Mutta ei enää. Totuus pärähti päin näköä ja oli vain todettava, että yksistä lemppari housuistani oli tullut nyt tsemppihousut. Päästin muutaman tuhahduksen ja kaivoin mustat nahkaleggarit tilalle. Ne sentään mahtui jalkaan. Housut onnistuivat myös latistamaan mielialaa, enkä jaksanut edes meikata. Miten yhdet housut pystyvätkin pilaamaan melkein koko päivän?

Oltiin myös tässä taannoin keskusteltu ystäväni kanssa lihomisesta, kiloista ja ylipäätään liikkumattomuudesta. Tai minä vaahtosin ja ystäväni lähinnä naureskeli, että mitä minä oikein vaahtoan. Tänään tämän housuepisodin jälkeen laitoin tälle ystävälleni naureskelevan viestin ja kerroin mitä kävi. Kaverini nauroi ja koitti hyvän ystävän tavoin piristää ja heitti ilmoille, että olisin pessyt housut pieniksi. Hyvä yritys! Mutta eivätpä nämä housut ole nähneet niin päivänvaloa kuin pesukonettakaan sitten viime vuoden, joten ei ne ole pesussa voineet kutistua. Eikä niinkään pimeässä vaatekaapissakaan. Totuus vain on, että lihottu on. Ja ainakin yhden vaatekoon verran.



Vaikka housuepisodin jälkeen mielessä myllersi kaikenlaista. Ensin masensi, suretti ja sitten vasta alkoi naurattamaan. Ja nyt illan tullen lähinnä tuntee itsensä tyhmäksi kun tämmöisestä meni mielensä pahoittamaan. Enää en sure sitä, etten mahtunut housuihini, vaan lähinnä huolettaa lompakkoni puolesta jos tässä uutta vaatekertaa täytyy suunnata hankkimaan. Ihan nakuna ei kumminkaan tarvitse kylille lähteä. Kiittäkäämme siitä näitä fatty jeanseja. Nämä kyseiset farkut olen tilannut vuosia sitten netistä ja ne osoittautuivat auttamattoman isoiksi. Lököttivät joka puolelta, eivätkä oikein istuneet. Ainakaan ennen tätä päivää. 😉

Ja nyt täytyy myöntää, että tunnen olon kyllä erittäin hyväksi näissä fatty jeanseissani!

Mitä sitten vaikka olisinkin kerryttänyt muutaman (tai useamman) kilon? Se vaakaluku ei merkitse mulle ainakaan mitään, vaan se miltä itsestäni tuntuu. Voin myös ihan rehellisesti paljastaa, etten ole ikinä elämäni aikana painanut näin paljon, mutta en ole ikinä myöskään tuntenut itseäni yhtä hyväksi!

Toki näihin farkkuihin kasvamisen matka ei ole ollut täyttä ruusuilla tanssimista. Olen aina ollut ahkera liikkumaan ja nykyinen liikkumattomuus näkyy muutenkin olemuksessa kuin vain muutamana kilona. Energiaa ei ole, laiskottaa ja väsyttää. Ei ole muka aikaa, tai jos olisi on muka niin väsynyt ettei ole energiaa. Vaikka muuten tuntisikin itsensä hyväksi, on silti pakko myöntää että kaipaan kyllä sitä liikunnan tuomaa energisyyttä ja hyvän treenin jälkeistä virtapiikkiä. 

Tämä päivä sai mut ainakin heräämään ja miettimään enemmän mun tottumuksiani. Ja tästä edespäin en lähde lenkille minkään ulkonäköpaineen takia vaan ihan vaan tuulettumaan. Mutta jos alkaa paineet kasaantumaan koitan muistuttaa itseäni miten hyvältä noi fatty jeansit tuntui jalassa ja uusia kurvejakin voi oppia rakastamaan. 👊 Eiks niin?

punainen silmämeikki
yay or nay?

25. maaliskuuta 2017
Viikonlopun kunniaksi olisi luvassa vähän säihkettä ja pienimuotoinen meikkivinkki!

Mä olen saanut viettää kaksi päivää ihan rauhassa vain kotosalla ja nauttinut siitä, että on saanut olla tekemättä mitään. Tai "mitään" ja "mitään"... Kotipuuhastelua ja blogihommia on pääosin tullut tehtyä.

Instagramin puolella seuraan aktiivisesti meikkitutoriaaleja, ja ihan ehdottomaksi suosikikseni on noussut Huda Kattan, joka on noussut maailmanlaajuiseksi meikkitähdeksi. Melkein voisi sanoa guruksi. Enkä ihmettele laisinkaan naisen saamaa suosiota. Ainakin minuun (ja ilmeisesti moneen muuhunkin) tämän naisen meikkiklipit uppoaa. Ne ovat toinen toistaan kauniimpia ja inspiroivempia. Ja juurikin näistä videoista on tämänkin postauksen meikkisaanut inspiksensä. Aikani kun olin videoita tuijotellut, marssin kauppaan, ostin napin punaista luomiväriä ja pistin pensselit viuhumaan.
Ensi alkuun olin kyllä skeptinen punaisen luomivärin suhteen. Vaikka tutoriaaleissa se näytti aina hyvältä, olin vähän epäileväinen miten se sopii minun talven jäljeltä kalman valkeisiin kasvoihin ja sinivihreisiin silmiin. Mutta vastaustahan ei voinut saada kuin kokeilemalla. 
Ja täytyy kyllä pisteet heittää noille H&M Beutyn luomiväri napeille, jonka avulla tätäkin meikkiä oli helppo lähteä kokeilemaan. Vaikka olin pidempään kuolannut juurikin Huda Beutyn ihania punaisen sävyjä sisältävää Rose Gold Edition palettia, en silti uskalla sitä hankkia käsiini ennen kuin tuli kokeiltua miltä se punainen väri näyttää omassa naamassa. Siksi kaupasta oli helppo hakea vain yhden napin verran punaista luomaria, tuli sitä käytettyä tai ei, niin ei ole iso uhraus lompakolle. 

Täytyy kyllä nyt myöntää, että epäilyistä viis! Tykkäsin ihan tajuttomasti ja onneksi uskalsin testata! Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei tätäkään meikkiä ihan ilman kommelluksia ekalla kerralla tehty... Ja siitä pieni vinkki alempana postauksessa 😅
Nyt kuitenkin tätä punaista smoky eye meikkiä onkin nähty viimeisen viikon aikana useamminkin kasvoillani. Ihanan pirteä ja sopivalla tavalla räväkkä. 
Kannattaa ehdottomasti kokeilla! 😍 Ehkäpä vaikka jo tämän viikonlopun riennoissa 😉


meikkituotteet:

pohja // 
Max Factor - skin luminizer {meikkivoide}
Rimmel - stay matte {puuteri}

varjostus & korostus //
Nyx - wonder stick {puikko}
Rimmel - Kate {puuterimainen}

silmät //
Rimmel - exaggerate {dip liner}
Maybelline - the colossal volum express {maskara}

luomet // 
Maybelline - eyestudio (natural impact)
H&M Beauty - infinite impact eyecolor (triple raspberry) 

huulet // 
H&M Beauty - matte lipcolor (route 66)



VINKKI!! :  
Suosi näin värikkäitä luomivärejä laittaessa luonnonvaloa. Ensimmäisen kerran tätä punaista testatessa, meikkasin pimeässä kylpyhuoneessa ja lopputulos oli ulkona aivan erilainen kuin aamulla peilistä katsoessa. Opin kantapään kautta, että huonossa valaistuksessa värisävyt eivät pääse oikeuksiinsa ja onnistuinkin laittamaan luomiväri a-i-v-a-n liikaa ja todellisuudessa lopputulos oli enemmänkin turpaan saaneen näköinen kuin kaunis punainen smoky eye 😂


Vai mitä mieltä olette? 
Laitetaanko punainen meikki jatkoon vai ei?

ihan valmis kevätvaatteisiin!

23. maaliskuuta 2017
kuvat: (c): http://weheartit.com/

No nyt se kevät taisi tulla tännekin ja oikein rytinällä. Tänään on ihanasti paistanut ikkunasta aurinko ja kohta meinasin lähteä kauppareissulle ekan kerran nahkatakissa! Hurjaa eikö? 😀  Kevään tulo tarkoittaa aina vaatekaapin siistimistä ja odotan jo innolla, että pääsee tuuppaamaan paksut talvineuleet kaapin perälle. Kuten otsikkokin kertoo, olisin jo ihan valmis kevätvaatteisiin! ☀🌞 Veikkaan, että en ole ainoa, jota on "jo" puraissut kevätkärpänen?

Mistä on sitten tullut himoittua kevättä varten?



1. Rikotut mom jeansit //
En melkein malttaisi odottaa päivettynyttä ihoa ja lämpimämpiä lämpöasteita.  Ennen tätä kevättä,
en ole aikaisemmin innostunut mom jeanseistä, mutta nyt viimeaikoina olen iskenyt näihin silmäni! Ja hakusessa olisikin kevääksi ja kesäksi täydelliset, aika rajusti revityt, sopivasti istuvat mutta silti lököttävät mallit. Ja jos intoudun villimmälle tuulelle, haluaisin kokeilla tätä verkkosukkahousu villitystä. Ne näyttää kivoilta varsinkin, kun ne hieman pilkottaa lahkeista tai farkkujen leikkauksista 👌

2. Kirjaillut farkut & takit //
LOVE IT! LOVE IT! LOVE IT!
Ei varmaan tarvitse enää erikseen kertoa mikä on tulevan kevään lempi trendi? Olen nimittäin aivan täysin rakastunut kaikkeen kirjailuuun! Varsinkin deminiin kirjaillut kukkaset ja linnut on vienyt ison paikan mun sydämestä. Ainut pulma tulee vain tänä keväänä olemaan: voiko näitä hamstrata liikaa? 😁
Ettekä varmaan yhtään arvaa mistä olen ottanut vähän vaikutteita keväisempään banneriin.....

3. Röhelöt ihan joka muodossa //
Ihanan tyttömäisiä ja säväyttää ihan joka paikassa. Niin hihoissa, kaluksessa kuin helmassakin. Varsinkin tuollainen täydellinen off-shoulder paita on kevään ostoslistalla. Röyhelöpaidoilla tulee tänä keväänä piristettyä ihan perus asujakin. Näyttää kivoilta niin perus farkkujen kuin vaikka trikoohameen kanssa.


4. Isot vyötärövyöt //
Tämä trendi on ollut muodissa silloin kun olin ylä-asteella ja näitä kutsuttiin silloin ryhtiremmeiksi 🙈 Ja nyt ne ovat löytäneet taas tiensä trendilistojen huipulle. Tollainen kultainen löytyykin jo vanhasta jemmasta, mutta tuommoinen nyörilleni olisi kiva koittaa tehdä pienenä DIY-projektina itse. Katsotaan mitä siitä tulee 😅

Kolahtaako teihin yhtään samat trendit? Vai mitä te odotatte tämän kevään pukeutumisessa?

koska viimeksi?

19. maaliskuuta 2017
Sunnuntai, ihana pyhitetty lepopäivä! Mulla oli vielä eilen suuria suunnitelmia tälle yhdelle vapaa päivälle, mutta tämä päivä taitaakin kulua ihan kotona hengaillen. Olin haaveillut vähän kuvailureissuista kivassa kevät säässä, mutta ihanat auringonpaisteet päättyivät jo menneen viikon lopulla. Ja nyt kun olisi aikaa, ulkona tuulee niin, että tukka lähtisi päästä ja ilma on harmaa ja kolea. Unohdetaan siis kevätkuvat! Katsastetaan mielummin vähän vanhempia asukuvia, ja niiden kera olisi kuulumisia tämmöisen rennon "koska viimeksi?" - kyselyn muodossa.



Viimeksi minä ilahduin: hyvästä palautteesta koulutyöstä. Hyvästä seurasta. Hyvästä jalkahieronnasta rankan päivän jälkeen. Tässä viikossa on ollut paljon ilahtumisten aiheita! 😊

Viimeksi minä nauroin: eilen illalla käytiin Mikon ja mun ystävän kanssa parilla, ja siinä kuulumisten vaihdon lomassa tuli kyllä naureskeltua moneen kertaan. 💓💕 Myös tässä aamutuimaan olen koteloitunut sohvanpohjalle ja telkkarissa pyörii How I met your mother, jonka jutuille on tullut naurahdettua jo useampaan otteeseen.

Viimeksi minä itkin: taisi olla tämä "pieni" meltdown 😬

Viimeksi minä suutuin: hiljaa mielessäni huoltoasemalla. Vietiin autokorjaukseen, tarkalleen ottaen lamppujen vaihtoon. Tunnin päästä saatiin auto takaisin, mutta oltiin 180 euroa köyhempänä. Siinä kassalla pääsi hiljaa pään sisällä pari ärräpäätä. Miten voi kahden lampun vaihto olla noin kallista? Voi hyvää päivää!

Viimeksi minä häkellyin: alkuviikosta kun meillä oli koulussa työnä luoda markkinointisuunnitelma jenkkiläiselle soul-artistille. Projektin esityspäivä oli alkuviikosta ja meidän oli tarkoitus esittää luomus hänen managerille ja muulle luokallemme, mutta juuri ennen meidän aloitusta tämä itse artisti asteli ovesta sisään. Kyllä siinä naama valahti valkoiseksi, sydän alkoi hakkaamaan ja hyvä että sanaa sai enää suusta. 😂

Viimeksi minä kokeilin jotain uutta: ei oo luvassa mitään uutta ja villiä. Nimittäin viimeisin uusi kokeilu on ollut kahden uuden huulipunan kokeilu.  💋💄

Viimeksi minä urheilin: yritin epätoivoisesti aloittaa jonkunlaisen kuntokuurin. Olisi ehkä pitänyt aloittaa vähän rauhallisemmin, eikä heti alkuun vetää täysillä veren maku suussa. Tein youtubesta HIIT-treenin ja meinasin kuolla. Ehkä elämäni hirveimmät 8 minuuttia. Ja voin kertoa, en tehnyt toista kertaa. 💪

Viimeksi minä luin: tässä aamusella muiden blogeja pädillä. Ja sivusilmällä koko ajan vilkuilen HIMYMin tekstityksiä.

Viimeksi minä herkuttelin: tänä viikonloppuna. Meillä molemmilla on melkein koko viikonloppu töitä, joten ajateltiin viettää se pieni yhteinen aika yhdessä kotona hyvän ruuan ja leffan parissa.


Viimeksi minä ostin: muutaman huulipunan, uudet aurinkolasit kevääksi ja muutamia sisustus juttuja kotiin. Varmasti kaikki niistä tulee vilahtamaan enemmin tai myöhemmin täällä 😉

Viimeksi minä tapasin: ystävääni illalla. Pidettiin ystävälleni vauvavapaa hetki. Juotiin yhdet siiderit ja vaihdettiin kuulumisia.

Viimeksi minä päätin: ottaa itseäni niskasta kiinni ja pitää kunnon puuhapäivän. Mulla on yksi vapaa päivä, ja ajattelin pyhittää sen kodin supersiivoukseen. Pistän kodin kevät kuntoon pesemällä koko kodin lattiasta kattoon ja käyn kaikki kaapit läpi ja hankkiudun eroon kaikesta turhasta roinasta jota meillä on kaapit pullollaan.

Viimeksi minä inspiroiduin: punaisesta silmämeikistä, röyhelöpaidoista ja kirjailluista farkuista.

Viimeksi minä kuuntelin: työmatkalla Enrigue Iglesiasta ja kaikkia muita meneviä lattaribiisejä 😀 Kun pirteät lattarimusat raikasi korvissa, ei haitannut enää yhtään talsia loskassa sukat märkinä!💃





ennen kaikkea kiitollinen

2. maaliskuuta 2017
 Mä olen useampana päivänä avannut tämän saman tekstikentän, jossa on ollut valmiina vain nämä valmiiksi muokatut asukuvat. Ja sanaakaan ei ole juolahtanut mieleen. Niin tein tänäänkin, tämä tekstikenttä on ollut mulla jo useamman tunnin auki. Ja aivan turhaan. Olen siinä sivussa lukenut lukulistankin kahdesti läpi muiden postauksista, katsonut telkkaria ja vastaillut viesteihin, saamatta siinä samalla yhtäkään sanaa tälle tyhjälle kentälle. Päätin luovuttaa, laskea läppärin ja suunnata suihkuun. Kunnes suihkussa uppouduin ajattelemaan viime päivien tapahtumia ja se kirkas hehkulamppu 💡 syttyi pään päälle. Ja tässä nyt sohvalla taas istutaan, märkä turbaani päässä ja mielessä tulvii tekstiä niin, että sormet ei meinaa pysyä perässä! Eli parhaat postausideat keksitään suihkussa!



Suihkussa aloin miettimään tätä päivää ja sitä kuinka spesiaali se on ollut. Tänään ei ollut ihan tavallinen torstai, vaan töissä meillä oli eräänlainen juhlapäivä ja pomomme piti meille puheen. Ja kerrassaan hienon sellaisen! Tippa oli silmäkulmassa sen aikana useampaan kertaan. Puhe oli tunteikas ja pomomme mm. kiitti meitä työtekijöitä. Kuulostaa varmasti aika perus kauralta. Niinhän jokaisissa firman juhlissa jokainen pomo sanoo alaisilleen. Mutta tällä puheella oli spesiaalimpi merkitys. Se kolahti syvälle ja oli erityisen ihanaa kuunnella tuommoista kaunista puhetta ja kiitosta.

Kelataan tässä vaiheessa pari viikkoa taaksepäin. Sain puhelun kotiin töistä, että mulle haluttaisiin antaa pesti jota olin hakenut, jos vaan saan kaiken sumplittua koulun kanssa. Olin ihan super innoissani. Pääsisin oppimaan uutta, työskentelemään tuotteiden kanssa joihin mulla on palava intohimo ja saisin lisää vastuuta. Vastaus oli, että HELL YEA❗❗ saan kaiken sovitettua! En edes miettinyt muuta vaihtoehtoa. Pestin myötä istahdin junaan ja matkasin keskisuomeen koulutusreissulle ja yövyin puoliviikkoa hotellissa, seuranani ainoastaan koulukirjat ja päivisin uudet työkaverit. Imin uutta infoa sisään kuin pesusieni ja siinä samalla yritin päntätä liike-elämän matematiikkaa hotellihuoneen hiljaisuudessa. Kotiinpaluun jälkeen "jouduin" lintsaamaan koulusta pari viikkoa ja keskittymään täysillä töihin. Pääsin tekemään, kouluttamaan ja oppimaan itsekin koko ajan lisää uutta. Eikä hymy hyytynyt kertaakaan. 

Sitten seurasi koulunpenkille paluu, ja juuri sopivasti tenttiviikon alla. Piti jaksaa päntätä lisää. Kunnes mikään ei enää sujunut. Matikan kirjat lensi seinään ja mä vaan romahdin. Mikkokin yritti kaikella rakkaudella auttaa, mutta kiitokseksi sai vain saavillisen kakkaa niskaan. Ihan ilman syytä. Mä en vain yksinkertaisesti pystynyt enään oppimaan mitään. Mun pää ei enää suostunut vastaanottamaan mitään. Eikä siinä tilanteessa pystynyt tekemään mitään muuta kuin itkemään naamapunaisena oikein räkäistä itkua, ja sitä kesti monta tuntia. Ihan sekuntissa yksi matikan tehtävä oli eskaloitunut super vuodatukseen jota sängyllä koitin sopertaa lohduttavalle poikaystävälle. Kaikki eskaloitui myös niin nopeasti, ettei kumpikaan meistä oikein tiennyt mistä nyt oikein on kyse. Ensimmäisen kerran vaan tuntui, ettei pakka pysy kasassa.

Siinä vaiheessa kun illan pimeydessä tuijottaa peilistä omaa itkun tuhrimaa, punaista ja turvonnutta naamaa on varmaan pakko myöntää, että liika on liikaa. Täytyy myöntää itselleen, että on oikeasti aika loppuun palanut. Eikä olo ollut vielä silloin yhtään kiitollinen.



Mutta toisin on tänä päivänä. Vaikka pohjalla käytiin ja aika vaihdilla, en voi silti sanoa muuta kuin että olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen tällä hetkellä. Vaikka mulla on ihan super pitkiä päiviä. Vaikka mä olen koko ajan väsynyt. Vaikka välillä v*tuttaa ja tulee mietittyä, että onko tässä mun menossa mitään järkeä. Kaikesta tästä huolimatta mä olen todella kiitollinen mun elämästä

Mä olen kiitollinen, että mulla on super mahtava työpaikka. Kaikkine töineen, stresseineen ja super ihanine työkavereineen. Mä olen kiitollinen siitä, että olen päässyt osaksi niin mahtavaa tiimiä. Mä olen kiitollinen siitä, että töissä voi olla hauskaa. 😘

Mä olen kiitollinen opiskelu mahdollisuuksista. Vaikka monena aamuna kellon soidessa ennen aamu kuutta, ja mielessä on sata tekosyytä miksi ei jaksaisi mennä kouluun vaan haluaisi mielummin nukkua sata vuotta, eikä nekään riittäisi korjaamaan näitä vuoden aikana kerättyjä univelkoja. Kaikki tämä palkitaan sitten parin vuoden päästä kun saa paperit kouraan ja maailma on avoinna. 😘

Mä olen kiitollinen kodista ja kainalosta. Eli Mikosta. Olen kiitollinen siitä, että mulla on kotona joku joka jaksaa tsempata, silittää mut uneen kun olen kuoleman väsynyt. Ja ennen kaikkea jaksanut katsoa tuota mun myrskyämistä. Mä olen kiitollinen siitä, että mulla on noin ihana mies. Mä olen kiitollinen, että se jaksaa seistä mun rinnalla niin hyvinä kuin huonoina päivinä.  😘

Mä olen kiitollinen mun ystävistä ja perheestä. Mä olen nykyisin oikeasti huono ystävä, enkä pysty antamaan mun ystäville ja perheelle niin paljon kun he ansaitsisivat. Sosiaalisetkanssakäymiset rajoittuu nopeisiin kahveihin tai watsup viesteihin. Jos soitella yritetään, saattaa mennä viikkokin kun soitellaan ristiin, kun ei ennätä vastaamaan. Mä olen kiitollinen mun ystäville ja perheelle kun ovat pysyneet mun rinnalla vaikka mä en ole pystynyt huomioimaan heitä niin paljoa kuin olisi tarvinnut. Mä olen kiitollinen siitä, että vaikka menisi viikkoja tai kuukausia niin silti on aina yhtä ihanaa istua kahvilla ja jatkaa yhtä luontevasti kuin oltaisiin nähty vasta eilen. 😘

Mä olen kiitollinen mun blogista ja teistä. Mä olen kiitollinen siitä, että mulla on tälläinen paikka minne voi tulla oksentamaan kepeän kosmetiikka postauksen jälkeen seuraavaksi tämmöisiä omia, rehellisiä tunteita. Mä olen kiitollinen siitä, että siellä ruudun toisella puolella on paljon ihania ja välittäviä ihmisiä, joita aidosti kiinnostaa nää mun höpinät. 😘

Mä olen kiitollinen elämälle. On tämä semmoista haipakkaa, että huh-huh. Mutta ennen kaikkea tämä on mun oma, ihana elämä. Mä olen niin kiitollinen tästä elämästä, että mä en vaihtaisi nyt edes mun raskaimpiakaan päiviä mihinkään! 😘