Top Social

rauhalliset jouluterveiset

25. joulukuuta 2017

Ihanaa joulupäivää, ja tottakai itse joulua kaikille! <3

Onko siellä mahat killillään jouluruokaa ja lahjat jo revitty auki? Täällä ainakin! Eilinen jouluaatto oli aikamoista hulina, joten tälläistä rauhallista joulupäivää arvostaa nyt entistä enemmän!

Eilinen aamupäivä vierähti omien vanhempieni luona joulupuurolla ja paketteja aukoen. Illalla suunnistin Mikon vanhempien luokse jouluruualle, ja kuudelta ovesta kolistelikin ihan oikea Joulupukki! Ensimmäiset naurut saatiin aamupäivällä, kun otettiin ensimmäiset paketit avaukseen. Kuten aikaisemmin kerroinkin, niin jotenkin tämä meidän ihmisten jouluhössötys on tarttunut näihin vanhempieni pieniin karvaturreihin. Etenkin tähän nuorempaan, mutta seniori-iän saavuttaneeseen neitiin. Kun paketteja alkoi kertymään ennen aattoa kuusen alle, sai hän jo ensimmäisen varoituksen jäätyään kiinni pakettien tutkailusta. Eilen oli hauska huomata, kuinka muutamasta paketista oltiin käyty järsimässä vähän paketin kulmaa ja yksi oli siinä tohelluksessa tallottu niin, että lahjapaperitkin oli repeytynyt keskeltä lahjaa. Ja voi että sitä riemua, kun tämä neiti sai oman pakettinsa. Nanosekunteissa alkoi lahjapaketin riepottelu, eikä kauan mennytkään kun lahja oli riepoteltu auki ja lattia oli täynnä sentin kokoista silppua. Sitten alkoi se riemuralli uuden Yoda pehmolelun kanssa. Näköjään jouluna vanhakin nuortuu 😁 Eilinen pakettikoitos taisi viedä mehut oikein kunnolla koirasta, sillä nyt tuolta selkäni takaa kuuluu päiväpeiton päältä semmoinen kuorsaus, että ei uskoisi olevan pikkukoira kyseessä. - ja tottakai uusi Yoda on edelleen tiukasti kainalossa!

Joulupukki toi eiliseen myös ihan oman episodinsa. Tottakai tuota valkopartaa odottivat koko illan aivan täpinöissään eniten Mikon 2- ja 3-vuotiaat siskon tytöt. Koko alkuillan kurkittiin ikkunasta ja höpötettiin pukista, harjoiteltiin lauluja, joita pukille aiottiin esittää ja painotettiin, että me ei pelätä pukkia, vaan istutaan pukin viereen. Arvaatteko jo mitä tapahtui, kun kello löi kuusi ja eteisestä alkoi kuulua pukin kävelykepin töminä? No naamat valahtivat ihan valkoisiksi ja nuorempi parahti niin suureen itkukarkeloon, ettei meinattu kuulla mitä pukki edes meille koitti höpötellä. 😅 Vanhempi siskoksista rohkaistui sen verran, että uskalsi kuitenkin omat ja siskonsa paketit hakea pukilta omiin kasoihin. Voi pikkuisia! Kyyneelet karisi kyllä nopeasti silmistä, kun lahjoja alettiin availemaan ja koko loppu illan olikin sitten riemua, melskettä ja laulavia Elsoja tupa täynnä. Let it go soi päässä vielä nukkumaan mentäessä.

Nyt on kuitenkin hössötykset hössötetty ja rauha palannut kotiin. Taidanpa mennä tästä tekemään vielä kinkun leftovereista ruisleivän ja käpertyä tuonne koirien viereen kuorsaamaan. Kuullaan taas pian!




joulu on enemmän kuin yksi juhla

19. joulukuuta 2017

Enää 5 yötä jouluu,  ihan mieletöntä! Meillä alkaa olla jouluvalmistelutkin aika lailla pulkassa ja se kauan kadoksissa ollut joulufiiliskin on löytänyt sydämeen. Etenkin tuosta joulufiiliksen löytymisestä olen enemmän kuin iloinen, sillä joulu on mulle paljon enemmän kuin vain pari juhlapäivää. Ei sitä tarvitse koko viikkoa juhlia ja stressata käytännönasioita. Sitä voi nyt jo rauhoittua, ja nauttia siitä kaikesta muusta mitä joulu tuo tullessaan. Mitä se joulu sitten on?

Se on tunnetta. Se saa vahingossakin tunteita pintaan semmoisina hetkinä, kun et osaisi niitä odottaa. Kuten iltamyöhällä auton ratissa. Olin ajamassa kotiin  ja jouluradio pauhasi kovalla volyymilla auton mankasta. Olin melkein kotipihassa, kun radiosta kajahti Johanna Kurkelan esittämänä Avaruus.Hänen kaunis ja heleä naisääni, joka kajautti lempi joulubiisini kovaa ja korkealta, oli siinä hetkessä niin koskettava, että minun piti jäädä kotipihaan kuuntelemaan se loppuun. Siinä sitten istuin, omassa pihassa, pysäköidyssä autossa ja pidin silmiä kiinni. Ja vain fiilistelin. Onneksi ei tullut kukaan naapuri koputtelemaan kuskinpuolen ikkunaan ja kyselemään, onko kaikki kunnossa. Sen verran oudolta se varmasti näytti. Mutta oikeasti kaikki oli enemmän kuin kunnossa. Se oli vaan sitä joulun tuomaa tunnetta parhaimmillaan. 

Se on vanhoja muistoja. Lapsuuden jouluista tulee aina ensimmäisenä mieleen äitini isä ja haitarimusiikki. Jokainen joulupäivä lähdettiin sukuloimaan ja koko tuon päivän ajan aina vanha puutalo täyttyi haitarimusiikista. Ja hitto vieköön, kuinka hyvin aina hän soittikin! Nykyisin tätä haitari taiturointia tuskin enää kuulee, mutta noissa lapsuuden joulumuistoissa se pauhaa aina.
 

Se on iloa. Vaikka joulupukki ei olekaan meidän perheeessä enää 20- vuoteen vieraillutkaan, tuo meidän perheessä ne pukin tuomat nyssäkät suurta iloa edelleen perheen pienimmille. Tässä tapauksessa perheen lapsukaiset ovat vain vähän karvaisempia ja nelijalkaisia. Arvaatko jo kuvia katsellessa, että mistä on kyse? Pukki on vieraillut aina kuudelta. Ja vaikka valkoparta ei enää fyysisesti vierailekaan, pitää hänen karvaiset pikku tontut kyllä huolen, että lahjojen aukaisun aikataulussa pysytään. Paketeissa ei näille pienille tietenkään ole tärkeintä se materiaalionni, vaan nimenomaan se rapinapaperi. Voi sitä riemun määrää, kun paketteja saa repiä hyeenan lailla auki. Aivan sama, oliko se lahja heille vai jollekin muulle, mutta avausapuna ollaan yhtä valppaana, kuin partiolaiset konsanaan.

Se on jotain uutta. Tänä jouluna meillä on itselleni ainakin aivan uudenlainen joulu. Itselleni joulutraditioit ovat olleet aina jollain tasolla pyhiä, eikä niistä ole ollut tarvetta poiketa. Aatto on aina tullut vietettyä lapsuudenkodissani vanhempieni luona. Toisin kuin tänä vuonna, kun tänä vuonna on Mikon joulu, joka vietetään hänen vanhemmillaan. Olo on samalla haikea, mutta mieli myös samalla onnellinen ja innostunut. On ihanaa, kun oman rakkaan ihmisen kanssa luodaan omia joulutraditioita. Ja kuuluuhan jouluun samalla tavalla meidän molempien perheet, ihan yhtä tasapuolisesti. Tämä joulu on täynnä kaikkea uutta ja jännittävää. Edellisistä jouluista poiketen, nyt saman katon alla on serkkuja, siskoja, veljiä ja pieniä (uhmaikäisiä) lapsia. Että voi sitä vilinää ja melskettä mitä tänä jouluna on tiedossa! Mutta se on enemmän kuin tervetullutta!


Mitä joulu merkitsee sulle? 
Onko se jotain suurempaa, vai onko se vain yksi päivä muiden joukossa?

kohellusta kuvauskeikalla

15. joulukuuta 2017

Mä oon varmasti nähnyt unta! Tai hallusinaatioita

Nimittäin maailman mageimmasta graffitista tunnelin seinässä. Olin melkein 100 % varma, että tuon tunnelin seinässä komeili iso, vihreä Yodan pää. Kissanviikset sentään, ei muuten komeillut! Oonko mä oikeasti nähny jotain haaveunia, niin hienoista kuvausmiljöistä 🙊🙈

Oltiin sovittu tälle päivälle kuvaustreffit heti kun pääsin aamuvuorosta ja sännättiin Yodan metsästykseen. Hikikin meinasi töissä puskea, sillä halusin väenväkisin tuon muhkean, oranssin neuleen päälle. Sillä vihreän Yodan pään piti tuoda oranssiin paitaan, mutta muuten mustaan asuun kivaa kontrastia. Nooooo... mitenkäs meni sitten se toteutus? Räpättiin kuitenkin muutamat kuvat asusta, ettei ihan turhaan tuolle tietylle tunnelille olisi tullut ajeltua. Kotimatkallakin pyörittiin kaiken maailman kiertoreittejä kotiin päin, siinä toivossa, että se Yoda tunneli jostain putkahtaisi. Mutta ei.. Pitihän siinä luovuttaa, kun hämäräkin meinasi alkaa jo hiipimään, eikä niitä "oikeita" kuvia oltaisi keretty edes enää varmaan räpsimäänkään. 

Kyseiseen kuvauspaikkaan, ja juuri kyseiselle graffitille oltaisiin suunnattu siksi, että Yoda kuvien kera olisi ollut kiva tulla tännekin fiilistelemään eilistä elokuvailtaa. Meille tuli ihan sattumalta perheen keskeinen elokuvailta, kun käytiin katsomassa uusin Star Wars. Meillä oli Mikon kanssa liput hankittu jo aikaisemmin, mutta äitini ja veljeni innostuivat lähtemään samaan näytökseen myös. Hyvää tuuria oli myös matkassa, sillä paikat sattui melkein perätysten, mutta vain 1 rivin päähän. Leffan jälkeen oli helppo kaapata äiti kainaloon ja parkkipaikalla äitikin heitti heipat hyvin elokuvan omaisesti:
"May the Force be with you"
.... force oli, Yoda ei....


Mutta näillä kuvilla ja tunnelmilla mennään tämä perjantai!


viikko mun matkassa

12. joulukuuta 2017

Olen ikuisesti vannoutunut paperikalenterityttö, eikä omia menoja tulisi mieleenkään kirjoitella muistiin puhelimeen. Mutta silti nämä virtuaaliset kalenterimerkinnät ja viikkokatsaukset ovat kolahtaneet muhun ihan täysillä. Siksi päätin kantaa oman korteni kekoon, ja kertoa mitä mulle kuuluu tähän viikkoon:

Maanantai; Aloitettiin melko extempore remontoimaan meidän asunnon pintoja, ja uusi viikko käynnistyy hyvin sokkeloisessa asunnossa. Mikään tavara ei ole omalla paikallaan ja lattia on puoliksi vielä auki. Iltapäivästä mulla olisi muutama tunti myynnin juridiikan kertausta, mutta koska kurssi on jo hyvin hanskassa annan itselleni luvan jäädä kotiin Mikon kanssa, ja viimeistellään remonttia. Saadaan lattia aamupäivän aikana valmiiksi (oli muuten kiva aamujumppa siirtää jääkaappia ja isoa arkkupakastinta) ja ehditään vielä rauta-prismaan ja k-rautaan ostamaan loput tarvikkeet ja lattialistat. Rautakaupasta kipitän jo pienellä kiireellä töihin, jossa hurahtaakin koko ilta. Puoli yhdeksän aikaan mua on tullut hakemaan kaksi nälkäistä remonttireiskaa, Mikko ja hänen serkkunsa. Suunnataan vielä iltamyöhäisellä pizzalle, ihan vaan sen kunniaksi, että pojat on ahkeroineet, iskenyt listat kiinni ja siirrellyt kaikki isot ja painavat huonekalut paikoilleen. Nyt meillä mahtuu jopa liikkumaan! Ei voisi paremmin viikko alkaa!

Tiistai: Kotipäivä. Mulla ei ole töitä, eikä koulua, mutta silti en ihan vapaapäiväksi uskalla tätä tituleerata. Nousen jo kuudelta ylös ja käynnistän koneen. Torstaiksi pitäisi saada kasaan yksi projektin presentaatio ja viimeistellä sen raportointi. Päivän aikana läppäri ja pesukone hurisevat kilpaa. Ruotsin verkkotenttikin pitäisi suorittaa, ennen kuin sen sulkeutuu klo: 20.00. Iltapäivästä naputan vähän blogihommia, ja tuuppaan tämän postauksen ulos. Ihanaa vaihtelua paiskia hommia kotona koneella - tähän voisi melkein tottua! Pitää muistaa tilata myös muutamat joululahjat mitä haluaa netistä.


Karvatakki; Nelly 
Vintage high waist jeans: H&M
laukku & lenkkarit: H&M 


Keskiviikko: Aamulla on viimeinen luento ennen joululomaa! Kansainvälistä brändinhallintaa olisi pari tuntia, ja puolenpäivän aikaan mulla on muutaman tunnin verran luppoaikaa ennen iltavuoroa. Tuon "hyppytunnin" aikana olisi tarkoitus yhdistää lounas ja viimeiset joululahjaostelut. Ilta vierähtääkin töissä. 

Torstai: Projektien presentaatio päivä! Jännittää. Olen itse koonnut koko syksyn omaa asiakaspalvelun parannus projektia, ja nyt se hoidetaan aamulla kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Ennen illan venäjän tunteja mulla olisi haaveissa saada räpsäistyä muutamat asukuvat ensi viikkoa varten. Nyt kun alkaa joululoma, niin olisi kiva postailla tänne ahkerammin! Venäjän tunnit loppuu jo seitsemältä, joten mulla on tiedossa ihan vapaailta!! Luvassa on varmasti rentoutumista, Netflixiä ja hyvää ruokaa. 

Perjantai: Kalenteriin on merkitty vain lyhyt aamuvuoro, joten koko loppu päivä mulla olisi vapaata. Mitä ihmiset tekee enää nykyisin omalla ajallaan? Mun on pitkään tehnyt mieli tehdä joulupipareita. Niiden taikinan tekoon olisi oiva aikaa tänään illalla.

Lauantai: Koko viikonloppu on töitä, mutta illalla olisi tiedossa pikkujoulut part. 3. Ideana on ottaa rennosti ystävien kanssa ja pelata lautapelejä. En edes muista koska viimeksi oltaisiin pidetty tuommoinen game night. Siistiä! Tätä kaipasinkin enemmän, kuin rellestämistä täpötäydessä baarissa. Toki kuppilaan lähtevät ken haluaa, mutta itselläni ilta jatkuu vain kotiin, sillä sunnuntaina on taas töitä.

Sunnuntai: Viikon ainut päivä milloin en saletisti laita kelloa soimaan! Nukun pitkään ja nautin rauhassa aamupalaa. Jos sää ja aikataulut sallii kuvaajan kanssa, niin olisi hyvä mahdollisuus käydä nappaamassa muutamat blogikuvat. Illalla päästään Mikon kanssa suht samoihin aikoihin töistä, joten yhteinen treffi-ilta kuulostaisi hyvältä!


Pirteän pinkkiä viikkoa kaikille! Mitä teillä siihen sisältyy?

Joulukuu, mutta missä joulufiilis?

3. joulukuuta 2017

Joulukuu hiipi kalenteriin aika varkain, eikä yhtään tunnu siltä, että tätä vuotta on mukamas vain 4 viikkoa jäljellä! Joulusta puhumattakaan, joka myös näyttää tulevan vähintäänkin yhtä varkain. Kuten tiedätte, olen koko ikäni tunnustautunut jouluhulluksi - ja vieläpä ihan täydellä sydämellä! Kuitenkin tänä vuonna tuo maaginen, ja aina niin ihana joulufiilis on tipotiessään. Oi miksi? Aina ennen, juhannuksen juhlinnan jälkeen on voinut alkaa suunnitella joulukortteja (okei, ei ihan, mutta melkein!) ja viimeistään lokakuun lopulla, heti synttäreitten jälkeen on alkanut joululaulujen rallatus. Nyt on kuitenkin jo joulukuu, mutta en ole saanut aikaiseksi etsiä autoonkaan jouluradion taajuutta, joulusiivokin pitäisi tehdä, joulukortit pitäisi tehdä, ja loput lahjat pitäisi hankkia... Kaikki nuo ennen niin ihanat joulupuuhat tuntuvat nyt vain arkisilta askareilta, jotka tuottavat turhaa stressiä. 

Jos sinustakin tuntuu samalta ja joulustressi alkaa hiipiä huppuun, niin sovitaanko, että unohdetaan nuo sanat: pitäisi? Jouluun kuitenkin kuuluu se ihana ja rauhallinen fiilis, eikä niinkään se materiaalin suuri hamstraaminen. Listasinkin tähän viisi vinkkiä, joilla saisi sitä joulufiilistä houkuteltua:


Huomio läheisesi. Joulustahan sanotaankin, että se on antamisen juhlaa. Mutta jos suuruuden hullua materialismia ja lahjastressiä haluaa välttää huomioi läheisesi jotenkin muuten. Jokaiselta löytyy varmasti jokin läheinen, jonka päivää ja joulufiilista voisit piristää. Oli se sitten äiti, isä, sisko tai veikka. Oma sydänkäpynen, naapurin pirkko, työpaikan pekka tai vaikka ihan se lähikaupan kassatyöntekijä, joka aina hymyilee niin kivasti. Kirjoita heille vaikka ihan vaan muutama ajatus joulukorttiin, kiitä menneestä vuodesta ja toivota hyviä hetkiä tulevalle vuodelle. Tai leivo pipareita! Ruoka nimittäin piristää aina! Nimikoi vielä ne, jotta niistä tulee henkilökohtaisia. Muistakaa nauttikaa ne yhdessä, juoden samalla glögiä ja vaihtakaa kuulumisiä. Ei niiden lahjojen antaminen tarvitse oikeasti olla sen hankalampaa (tai kalliimpaa) Ajatus, ja nimenomaan muistaminenhan se tärkein on!

Rakenna joulumaja. Tee olkkarin lattialle kasa patjoista, vilteistä, tyynyistä ja vilteistä. Heitä sekaan vähän vaikka joulurekvisiittaa ja kömmi sen syövereihin katsomaan joululeffoja ja syömään herkkuja. Ei haittaa vaikka ulkona on kylmää, märkää ja harmaata, silti sisällä on täydellinen ja huoleton joulumaja. Mikä tärkein, vietä siellä niin kauan aikaa kuin tarve (ja kalenteri antaa myöten). Varmasti ihan uudella energialla ja latautuneena jaksaa hoitaa loputkin jouluaskareet ihan uudella puhdilla.


Tee hyvää. Meillä lapsuudenkodissani oli aina tapana itsenäisyyspäivänä virittää pieni matkatelkkari keittiön pakastimen päälle, ja seurata itsenäisyyspäivän juhlia samalla kun leivottiin pipareita. Miksi et tekisi samoin? Pienellä tvistillä. Älä pidä jouluherkkuja itse, vaan toimita ne jonnekin muualle. Tee vaikka kuten Kaisa, ja toimita tortut toisten pikkujouluihin. Varmasti tulee hyvä mieli molemmille! Itse en ole vielä mitään kerennyt leipomaan, mutta toimitin tänään oman joulupaketin Joulupuu keräyspisteelle. Toivottavasti tämä paketti tuo jouluiloa jollekin pienelle tytölle 💓

Laadi materiaaliton joulukalenteri. Listaa vaikka paperille 24 asiaa tai tehtävää ja tee niitä joka päivä jouluun asti. Kerro vaikka maanantaina viidelle ihmiselle kohteliaisuus - ja vielä ihan vilpittömästi! Kahdeksas päivä kertokaa iltalenkillä puolisonne, tai kaverin kanssa toisillenne kuinka paljon, ja miksi tykkäätte toisistanne. Sitä syvällisempiin keskusteluihin pääsette, mitä pidemmän lenkin heitätte. 15 päivä tee jotain, mitä et välttämättä itse haluaisi tehdä, mutta toinen haluaa. Mene mukavuus alueen ulkopuolelle, juuri sen läheisen ihmisen takia. Mä vihaan tiskaamista, joten voisin mennä vaikka lapsuudenkotiini tiskaamaan! Jne.. Vain mielikuvitus on rajana, joten heittele hyviä ideoita kasaan.

Kuuntele joululauluja oman musiikkimaun ulkopuolelta. Jos joulusta ei kovasti välitä, voi joululaulut nostaa väkisinkin niskakarvat pystyyn. Varsinkin kun ne soi joka puolella. Kaupoissa ja radiossa soi usein ne samat versiot vuodesta toiseen, joten piristä itseäsi ja etsi itsellesi tuntemattomia artisteja, ja kuuntele heidän versioitaan. Itse olen tykännyt aina niistä perinteisistä joululauluista, mutta eilen illalla äitini autossa soi raskasta joulua levy. Ja hitto se oli hyvä! Tommoinen raskaampi musiikki ei ole ennen kolahtanut minuun, mutta ehkä juuri se teki noista joululauluista niin spesiaaleja ja erilaisia. Kuunteluun menee jatkossakin, se on varma!


Joko siellä ollaan ihan intopinkeänä joulusta, vai pitääkö sielläkin vähän kalastella joulufiilistä?

"mikset sä voi olla normaali"

9. marraskuuta 2017

... Päästi rakas poikaystävä suustaan, kasvoillaan vieno ja leikkisästi kiusoitteleva hymy. Arvasin heti, että kyse on näistä mun uusista, todella mageista viinylipöksyistä. Tiesin, että suusta päästetty kommentti on täynnä rakkautta, eikä sillä ikinä tarkoitettu mitään pahaa. Monesti omat vaatevalinnat on huvituttaneet tuota parempaa puoliskoa. Mutta ei kaikkien tarvitsekaan ymmärtää. Ei edes niitten kaikista läheisimpien. Jokainen pukekoon päälleen sitä mikä hyvältä tuntuu, ja mistä itse tykkää.

Kehtaisin myös myöntää, että erilaisista mieltymyksistä on hyötyä.  Monesti ollaankin yhden parhaimman ystävän kanssa naureskeltu, että meillä ei tule miehistä, eikä vaatteista tappelua. On sen verran erilaiset mieltymykset molemmilla. Ja hyvä niin! Tässäkin asiassa siis erilaisuus on enemmänkin valttia.


Mä en myöskään lähtisi ottamaan tuota, otsikkonakin toiminutta heittoa loukkauksena. Päinvastoin! Mielummin olen persoonallinen, kuin ns. "normaali"  Pukeutuminen on aina ollut mulle iso osa itsensä ilmaisemista, joten suotta siinä miettimään mitä muut mun pöksyvalinnasta tuumaa. Tai liiemmin mistään muustakaan. 

Eletään muutenkin kritisoinnin kulta-aikaa, joten hulluksihan tässä tulisi, jos kaikki me otettaisiin itseemme kaikki se, mitä joku muu sanoo tai kirjoittaa. Nykyään on jo ihan vanhanaikaista käyttää energiaa siihen, että miettisi, mitähän se naapurin Pirkko on mieltä tästä mun tämän päiväisestä lookista. Ei, nyt pitää keskittää koko energia someen. Siellä se naapurin Pirkkokin todennäköisesti on. Monia kuohuttaa nykyään kovasti se, miten julkisesti ja kärkkäästi nykyisin ihmisiä kommentoidaan. Viimeisimpänä Arstilan aiheuttama myrsky, jonka hän sai aikaan nuorta naista arvostelevalla kolumnillaan. Kyllä minuakin suututtaa ja ihmetyttää nykyinen käyttäytyminen, mutta mä en halua lähestyä tätä asiaa raivon kautta. Paljon mielummin haluaisin rohkaista ja motivoida. Erotu mielummin joukosta sun, muita mahdollisesti hauskuuttavilla valinnoilla ja anna kanojen kotkottaa. Uskalla olla (ja näyttää) oma itsesi! Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, se on mahdottomuus. Mutta miellytä edes itseäsi, ja muista ilmaista itseäsi!

Vaatteilla voi olla myös voimaannuttava vaikutus. Tästäkin ollaan käyty kotona keskustelua, koska toiselle vaatteet on vain, no vaatteita. Toiselle ne voi merkitä paljon enemmän. Kieltämättä tuokin keltainen mekko toimii hyvänä väripilkkuna, tuomaan tähän harmaaseen marraskuuhun edes vähän valoa ja kirkkautta. 

Nastaa loppuviikkoa! Muistakaa myös olla vähän EPÄnormaaleja, ja vielä vähän ylpeillä sillä ☀✌




kuinka yhdistää opiskelu ja työ?

8. marraskuuta 2017
Puhutaanko hetki opiskeluista ja niiden ohella tienaamisesta?
Kannattako koulun ohella edes mennä töihin? Mitä hyötyä siitä on? Ja ylipäätään, onnistuuko tämä yhdistelmä todellisuudessa?


Miksi kannattaa työskennellä opiskelujen ohella?
Itselleni opintojen ja työn yhdistäminen oli alusta asti jo selvää. Halusin opiskelemaan, mutta en halunnut luopua jo luomasta urastani. Ennen opiskeluja kerkesin olla 5 vuotta samassa työpaikassa, saada jalkaa hyvin oven väliin ja hankkinut osaamista ja vastuuta erilaisista vastuualueista. Joten kummastakaan en halunnut luopua, vaan opintojen alkaessa piti keksiä jokin kultainen keskitie.

Teen töitä myös rehellisesti rahan takia. Opintotukea en saisi kuin muutaman satasen kuussa, koska asumistuen osuutta minulle ei myönnetä. Olen aikuinen ihminen ja olen tottunut siihen, että elämiseen ja asumiseen menee tietty määrä rahaa kuukaudessa. Ja voin paljastaa, että sitä ei kateta tuolla muutamalla satasella. Jätin siis tuet ja lainat hakematta, koska halusin elättää itseni myös ollessani opiskelija. Onhan se myös ihanampaa valmistua ilman kerrytettyä opintolainaa! Valmistumisen jälkeen voin vain keskittyä luomaan uraa, eikä tarvitse stressata opiskelujen jälkeenkin seuraavasta lainahaamusta. Myös kokemus karttuu jo opiskelujen aikana. Työelämästä saat hyvää käytännönkokemusta, johon on sitten hyvä soveltaa koulusta hankittua teoriaa!


Mieti etukäteen kuinka paljon?
Ihan ensimmäisenä kannattaa laittaa mietintämyssyyn, että onko työn lisääminen sinulle mielummin mieltä virkistävää, vai voiko siitä muodostua opiskeluja kohtaan vain ylimääräistä taakkaa. Itse jäin tarkoituksella työelämään, koska yksinkertaisesti tykkään mun työstä. Silloin kun työstään nauttii, se harvoin muodostuukaan taakaksi. Myös omaa aktiivisuutta kannattaa miettiä. Oletko muutenkin aktiivinen ja tarvitset paljon virikkeitä? Jos vastasit kyllä, sitten nappaa vain itsellesi töitä! Itsekin olen aina tykännyt olla aktiivinen. Välivuosienkin aikana tein kahta työtä rinnakkain, joten tämä rinnakkain asettelu ei tule uutena. Mutta jos tykkäät olla ja nauttia vapaa-ajastasi älä hyppää opiskelujen aikana jo työelämään. Kannattaa sitten mielummin keskittyä opiskeluihin ja hankkia sitä työkokemusta harjoittelujen kautta. 

Kysymykseen kuinka paljon? Ei varmastikaan ole suoraa vastausta. Palataan tässä taas siihen omaan aktiivisuuteen. Usein opiskelijan kannattaa suosia tarvittaessa töihin kutsuttavia (extra) sopimuksia, tai 10-15 h viikko sopimuksia. Näin saat muutamia työvuoroja illoille ja viikonlopuille, mutta sama määrä iltoja jää myös kouluhommille, ja no elämälle. 

Mitä suuremmille tunneille tähtäät, sitä enemmän toki jää rahaa käteen, mutta sitä vähemmän jää aikaa millekään muulle kuin koululla ja työlle. Tässä asiassa saan myös olla kiitollinen joustavasta työnantajasta. Mulla tehdään työvuorot lukujärjestyksen mukaan, joten 25 tunnin viikkotunnit on edes jotenkin inhimillisiä toteuttaa. Silti vapaa-aika jää oikeastaan täysin nollaan. Näillä tunneilla lähden aamulla kouluun ja palaan illalla yhdeksän maissa kotiin. Eli melko täyttä päivää! 

Yhtenä vinkkinä voisin antaa sopimustunteja miettiessäsi, että älä tee niin kuin minä!😂 Alunperin lähdin pudottamaan tuntejani vain vähäsen. No ei varmaan tarvitse perustella, miksi päiväopiskelun rinnalla 30 tuntia viikossa on liikaa töitä? Siitä sitten tiputettiin vähän lisää, ja nyt keväällä olisi suunnitelmissa tiputtaa vielä lisää. Ettet säkin olisi pulassa tuntiesi kanssa, niin kannattaa mielummin ajatella homma täysin toisinpäin. Aloita vähemmällä tuntisopimuksella, mutta pyydä sille nostatusta, jos siltä tuntuu (ja jos siihen on työnantajan puolelta mahdollisuus). Älä ryntää suin päin sotaan, vaan tarkastele tilannetta ja omaa jaksamistasi mielummin ensin pienemmillä tunneilla.

Millainen työ sopii opiskelijalle?
Periaatteessa ihan mikä vaan, mikä ei noudata virallisia toimistoaikoja. Mieti mistä tykkäät, milloin haluaisit työskennellä, ja millaisessa ympäristössä. Juuri nyt tämä joulunalusaika on otollista aikaa hankkia extraajan hommia! Jos asiakaspalvelu kiinnostaa, tutki myymälöiden nettisivuilta onko avoimia työpaikkoja, ja käy vaikka ihan paikan päällä kartoittamassa tilannetta. Myös esim. posti etsii jouluapulaisia ja aina voi kysäistä, josko omalla kaupungilla tai kunnalla olisi tarjota hommia. Tarjolla on varmasti vaikka mitä, jos vain olet avoimin mielin ja osaa etsiä. Jouluapulaisena on myös hyvä näyttää taitonsa ja kysäistä määräaikaisuuden loppuessa, että joskos olisi vaikka extraajana jatkuvampaa työsuhdetta tarjolla.



Aikatauluta, ilman kalenteria et tule pärjäämään!
Itselläni on pääosin neljänä päivänä viikossa koulua. Välillä pitkiä luentoja, välillä muutamia lyhyitä eri aineista. Erinäisiä projekteja, ryhmätöitä, perinteisiä kotiläksyjä ja deadlineja. Täytyy myöntää, että en kyllä pysyisi kärryillä tärkeistä päivämääristä ilman kalenteria. Myös paperisen kalenterin väliin sujauttelen värillisiä post-it lappusia joihin kirjoitan erikseen suurien tehtävien deadlinet, ja sijoitan ne kalenteriin viikkoa tai kahta ennen palautuspäivää. Näin ollen sen viikon kohdalla pysyy kärryillä myös suuremmista tehtävistä, hommat ei jää klassisesti edelliselle illalla, ja aikataulut pelaa!

Pistä elämäsi täysin uuteen tärkeysjärjestykseen
 Ennen opiskeluja olin kova liikkumaan ja luuhasin usein kaupungilla kahvittelemassa yhdessä ystävieni kanssa. Nykyisin painan pitkää päivää, joten ainoat aktiviteetit illalle on läksyt, ja yhteistä aikaa Mikon kanssa. Ystävät ja perhe on mulle aina olleet tärkeitä, joten tuntuu todella julmalle aina sanoa, että jos halutaan tehdä jotain kivaa, niin mun täytyy tietää siitä vähintään kuukautta aikaisemmin. Joten sen vähimmänkin vapaa-ajan haluan pyhittää rakkailleni. Näin ollen esim. salikortti on hyllyllä jo useamman kuukauden. Bloggaaminenkin on säännöllisen epäsäännöllistä, ihan sen takia, että haluan pitää tämän vielä stressittömänä harrastuksena. Kouluhommien deadlinet tuottaa jo ihan tarpeeksi stressiä, joten kalenterin tarkkaan postaustahtiin en yksinkertaisesti tällä hetkellä kykene. Tällä hetkellä on tärkeää antaa elämän mennä päivä kerrallaan omalla painollaan ja nauttia joka hetkestä. Kyllä jokaiselle rakkaalle asialle löytyy oma hetkensä aina jossain vaiheessa - ei vain ihan päivittäisellä tasolla.

Muista nukkua riittävästi!
Tää on ehkä tärkein asia minkä myös opin ensimmäisen vuoden aikana, tottakai kantapään kautta! Ensimmäisen vuoden ajan pitkitin nukkumaan menoa pitkälle aamuyölle ja nukuin aivan liian vähän. Se kostautui koska luovuus ja tarkkuus kärsii väsymyksestä. Vaikka kuinka koitit väkertää kouluhommia yöllä, ei ajatus enää jossain kohtaan pelannut yhtään. Joten riittävä uni on tärkeä, jos haluat saada hommat kunnolla pakettiin! Nykyisin käyn aikaisin nukkumaan (eilenkin nukahdin jo yhdeksän jälkeen - oikeasti!) ja herään aikaisin aamulla tekemään hommia. Usein laitan kellon soimaan seitsemäksi ja käynnistän koneen jo samalla kun keitän pannullisen kahvia. Olen huomannut, että itselleni ainakin toimii paremmin tämä aamupuuhastelu. Kunnon aamukahvien jälkeen ajatuskin kulkee paremmin, kuin väsyneenä myöhään yöllä. Tämä toimii siis vain niinä päivinä, kun menen vähintään kymmeneen. Esim. tänään, kun mun aamu luento peruttiin, ja koulu alkaakin vasta kahdeltatoista. Ihan uudenlaista energiaa saa myös jo itselleen siitä, että tiedät saaneesi aikaan jo paljon, ennen kuin "päivä virallisesti alkaa" ja tiedät, että illalla saat pyhittää aikaa itsellesi ja rakkaillesi.

elämäni numeroina

4. marraskuuta 2017

Viime keväänä tein edellisen kerran tämmöisen get to know me - tyyppisen postauksen. Ei sillä, etteikö luonnoksissa olisi roikkunut jo pidemmän aikaa mm. elämäni aakkoset ja muita hauskojen faktojen raakileita. Päätin kuitenkin vaihtaa aakkoset numeroiksi, sillä muistin kuinka kivasti meidän koti numeroina postauksesta taannoin tykättiin. Joten tässä pieni tiivistelmä elämästäni numeroituna!

Putkahdin tähän maailmaan kello 14:11

3 perheenjäsentä & 1 avomies.

Ollut 4 lemmikkiä : 2 koiraa ja 2 hamsteria.
Saanko esitellä: Pimu & Blondi (koirat) Lissu & Niksu (hamsterit) 😂

Olen muuttanut 6 kertaa, mutta asunut vain yhdellä (1) paikkakunnalla.

Pelasin 12 vuotta koripalloa. Siinä ohessa on ollut myös 5 muuta harrastusta.

16- vuotiaana kävin ensimmäisellä ulkomaanmatkalla (pidemmällä siis kuin Tallinna tai Tukholma)

Yöpöydällä on 3 kirjaa, joista kaikki on samaan aikaan kesken. Miksi ei voi lukea yhtä kerrallaan alusta loppuun?

Täytin juuri pari viikkoa sitten 27 vuotta.




1 ylioppilaslakki.

2019 pitäisi valmistua myynnin ja markkinoinnin tradenomiksi.

Keskiarvo tällä hetkellä 3,30
- tavoitteena valmistua 4:n keskiarvolla

2 kouluhommaa, joita pitäisi väsätä viikonloppuna.

Pitänyt tätä blogia kohta 2 vuotta.

11, tällä hetkellä lukematonta WhatsApp viestiä.

Olen ollut aikoinaan 4 vuotta töissä baarissa. 

Nykyisin haluavan vain aikaisin nukkumaan ja kolmesta (3) nautitusta siideristäkin tulee nykyisin krapula.

Myynyt 2 kesää jäätelöä lukioikäisenä.



Mulla on 11 kilometrin työ- ja koulumatka.

Olen 160 cm pitkä ja meillä on Mikon kanssa 40 cm pituuseroa.

Haaveilen 3:sta koirasta.

 Koiran ottaminen ei ole tällä hetkellä mahdollista, koska olen päivittäin yli 12 tuntia poissa kotoa.

0 kihlasormusta nimettömässä, vaikka vois mun puolesta olla jo se 1 😉

Olen ominut meidän kotoa itselleni 4 vaatekaappia.

Mun pitää olla 46 minuutin päästä töissä, joten kuullaan taas pian! :)


Löytyykö teiltä samoja lukuja?