Top Social

aina ei voi onnistua

29. heinäkuuta 2016
Hauskaa viikonloppua! Tai toivottavasti tästä postauksesta nousee hymy huulille vaikka koko viikonlopuksi. Luvassa on siis niitä ei-niin-edustavia asukuvia. Ainakin itsestäni kamerasta löytyy näitä enemmän kuin niitä onnistuneita.... Ja näitä kuvia läpi käydessä menee kyllä aika sanattomaksi. Joten pidemmittä puheitta mennään itse kuviin :D



elä kuin viimeistä kesäpäivää

26. heinäkuuta 2016

Tuo ruokakaupan mainoslause sopii kuin nakutettu juuri tähän päivään! Tänäänhän vietetään Jaakonpäivää jolloin vanhan uskomuksen mukaan Jaakko heittää kylmän kiven järveen. Vedet alkaa siksi kylmentyä ja ilmat viilentyä. Mitä? Nyt jo?

Tuntuu kuin tämä kesä olisi kulunut kuin hujauksessa, mutta samalla tuntuu ettei koko kesä ole vielä edes kunnolla kerennyt alkaakkaan. Ja nytkö se alkaisi olla jo ohi?


Tähän kesään on mahtunut nyt jo lukuisia ihania kesämuistoja. Mökkeilyä metsän keskellä, teltassa nukkumista, grilli-iltamia omassa kodissa ystävien seurassa, talviturkin heittoa, auringosta nauttimista ja huvipuisto hurvitteluja.

Mutta,  paljon kesäisiä suunnitelmia on vielä toteuttamatta! En ole kunnolla päässyt vielä edes rannalle sekä muutaman viikon kesälomakin on vielä vasta häämöttämässä edessä :D Hassua! Mutta ei vaivuta vielä syysmasennukseen vaan, eletään vielä kuin viimeistä kesäpäivää!

hiekkalinnoja, satulinnaa ja herrasmiehiä

22. heinäkuuta 2016

Täydellinen kesäretki on tehty: yhteisestä vapaaillasta, extemporee autoretkestä, Jari Sillanpään huudatusta spotifysta ja satulinnan yhteisestä duetosta lauluhuutaen ajomatkalla, satamassa nautituista vohveleista, kauniista maisemista, täydeltä taivaalta paistavasta auringosta ja ennenkaikkea huolettomasta olosta!


Tästä kaikesta oli ehdottomasti meidän toissapäiväinen kesäretki tehty. Oman aamuvuoron jälkeen startattiin autonnokka kohti vain jotakin. Haluttiin tehdä jotain jännää, tai itseasiassa ihan mitä vaan mihin ei lukeudu kotona kutsuva sohvannurkka. 80 kilometriä meni kuin hujauksessa laulellen (rääkyen) yksi toisensa jälkeen kultaisimpia iskelmäbiisejä. Ja pian päästiinkin Lappeenrantaan asti ja ensimmäisenä iskettiin takamukset satamakahvilan penkkiin ja tilattiin isot vohvelit. Satamassa vallitsi muutenkin ihanan huoleton kesäfiilis. Lavetilla lauloi seniorikuoro ja jaettiin pöytä vanhemman pariskunnan kanssa, koska kyllähän sopu sijaa antaa! Päivän parhaana palkitaan kyllä parkkipaikalta poistunut vanhempi herrasmies, ja nyt tarkoitan kyllä ihan painosanalla herrasmies isolla H:lla! Satamaparkki oli aivan täynnä ja meinattiin jo tuskastua että tuliko nyt turha reissu kun ei saada autoa edes parkkiin. Mutta sitten parkkipaikalle marssi tämä kyseinen herrasmies ja osoitti valkoista pakuaan ja huikkasi ikkunasta että on lähdössä niin tulkaa ottamaan hänen parkkiruutu. Voi vitsi miten ihana mies <3 Tommoiset arjen pienet kohteliaisuudet on kyllä luksusta!

Satamapäivän jälkeen lähdettiin jo hipsimään kotia kohti kunnes äkättiin matkan varrella nämä upeat hiekkalinnat. Eikun U-käännös ja auto takaisin parkkiin. Ja voi vitsi nuo on kyllä upeita ja kaiken pällistelyn arvoisia! Tuntui hetken tuolla kuumottavan auringon, veden kimmellyksen ja hohtavan hiekan keskellä ihan siltä kuin oltaisiin oltu ulkomailla. :D

surkuhupaisat kuvaukset

14. heinäkuuta 2016

Eilisen vapaapäiväni kunniaksi päätettiin pitää oikein pitkän kaavan mukaan kuvaussessiot. Niinhän me suunniteltiin...

Aamusta asti oli hieman epävakaata säätä mutta ei annettu sen häiritä. Sen että sain punaa huuliin ja kamerat pakattiin laukkuihin repesi koko taivas täyteen vesisateeseen. Ei annettu sen lannistaa vaan nautittiin kupposet kahvia ennenkuin saatiin homma edes kokonaan käyntiin. Onneksi koko päivälle oli luvattu vain kuuroja joten päästiin pian starttaamaan meidän kuvauspäivä! Visioita oli valmiiksi paljon ja kuvauspaikat valmiina.

Kaikki sujui hyvin, meillä oli hauskaa, kokeiltiin uusia kikkoja ja vilkuteltiin takaisin meidän kuvaussessiota seuranneille tyypeille. Kaikki meni nappiin ennen kuin suunnattiin katseet kameraan. Kaikki kuvat on aivan viti valkoisia! Siinä jo pieni lannistuminen hiipii takaraivoon mutta eikun kaikki uusiksi. Ja vihdoin, joskos nyt meillä olisi hyvät kuvat! No ei.... kaikki on vielä enemmän valkosia. Hyvä että ruudulta silmät erottaa. Siinä jatkettiin vääntelemistä ja kääntelemistä. Vaihdettiin jopa kuvaustaustaa. Mutta ei!

Viimeinen konsti oli yrittää pelastaa edes muutama kuva tietokoneella. Käänneltiin "muutamia" arvoja ja TADAAAA! Tässä teille muutama kuva valkoisesta muumista :D Ainakin vähän eri henkisiä kuvia kuin on totuttu. Ehkä ensi kerralla menee vähän paremmin putkeen!


psssssssst! Lähipäivinä tulen säätelemään hieman blogin ulkoasua joten älkää ihmetelkö jos värit tai kuvat on hieman vinksin vonksin vierailullanne :) Palataan pian hope so onnistuneempien kuvien ja ehkä jopa uuden layoutin kanssa ;)



perjantaifiilis

8. heinäkuuta 2016

Perjantaifiilis on ainakin täällä vallannut sydämen. Se ihana tunne tulevasta, vapaasta viikonlopusta kun kellosta lasket viimeisiä minuutteja ennen työmaalta poistumista. Mulla on takana nyt rankka 8 päivän työputki. Teen vuorotyötä joten töitä on tullut paiskittua niin aamuisin kuin iltaisinkin, sekä arkisin kuin viikonloppuisin. Päivät on ollut pitkiä, herätykset aikaisia ja kahvia on kulunut enemmän kuin mitkään suositukset sallisi. Mutta nyt se vapaa viikonloppu on koittanut! Se ihana harvinainen herkku vuorotyöläiselle. Ja parasta tässä vielä on että en ole edes pyytänyt viikonloppu vapaata vaan saan vain olla ja mennä ilman suunnitelmia. Nukkua pitkään ja nauttia siitä ihanasta sunnuntaista kun voi kääntää kylkeä viisi kertaa ja syödä mansikoita aamupalaksi eikä ole kiire minnekkään. Aivan ihanaa! Vaikka viikko on ollut pitkä ja takki on aika tyhjä, silti tämä viikko on ollut ehdottomasti yksi parhaimmista! Ai miksikö?


♥ ♥ ♥ ihana, rakas ja maailman suloisin kummipoikani putkahti maailmaan. Ja sillä on maailman suloisimmat hymykuopat  ♥ ♥ ♥

 ♥ ♥ ♥ on tullut bongailtua uusia kivoja kuvauspaikkoja ♥ ♥ ♥

 ♥ ♥ ♥ aletettiin suunnitella matkaa lämpimään lokakuussa. En malttaisi kyllä odottaa! ♥ ♥ ♥


♥ ♥ ♥ salitreeni maistui erityisen hyvältä yhdessä pumpaten ♥ ♥ ♥

 ♥ ♥ ♥ tajusin tunteja laskiessa että kesälomaani on enää 4 viikoa!! Jos vaikka aurinko palaisi piilostaan ennen sitä. ♥ ♥ ♥

♥ ♥ ♥ ihana äiti lähti ilta-ajelulle ja kiitutti meille tuoretta pullaa. Melkoista hemmottelua! ♥ ♥ ♥



Nyt aion kaataa lasin viiniä ja nostaa jalat pöydälle ja nauttia! Hauskaa viikonloppua kaikille :)

miten elämä heittelee

5. heinäkuuta 2016

Tällä hetkellä istun sohvalla, olohuone on vuorattu loimottavilla kynttilöillä ja ikkunasta humisee myrskytuuli sekä sade ropisee ikkunaan. Vaikka ulkona onkin kovin harmaata on mieli pelkkää aurinkoa. Tiedättekö miksi?

Viime perjantaina kun herätyskelloni pirahti 6.30 soimaan ampaisin sängystä kuin ohjus ja suuntasin katseeni opintopolkuun. Ja voi kyllä, unihiekat siinä rapisi silmistä kun näin isot lihavoidut kirjaimet jotka muodostivat sanan HYVÄKSYTTY. En voinut uskoa näkemääni todeksi! Minut on hyväksytty ammattikorkeakouluun opiskelemaan myyntiä ja markkinointia! Pitkin päivää puhelin piippaili kyselyitä ja onnitteluita kouluun liittyen. Mitä enemmän asiasta puhui sitä konkreettisemmalta asia alkoi tuntumaan. Ihan oikeasti, minusta tulee vielä opiskelija näiden kaikkien välivuosien jälkeen!

Niin. Minustako oikeasti tulee vielä opiskelija? Olen kirjoittanut valkolakkini 7 vuotta sitten! (oh my god en edes tajunnut että siitä on niin kauan) Lukion jälkeen meinasin makustella vähän elämää ja pitää välivuoden, joka johti toiseen välivuoteen. Parin vuoden jälkeen hain ensimmäisen kerran ammattikorkeaan lukemaan sairaanhoitajaksi. Koulu oli toisella paikkakunnalla ja työt ja koti toisella. Leikki jäi kesken ennen kuin kerkesi kokonaan edes alkaa ja työt ja koti voitti. Seuraavat neljä vuotta painettiinkin töitä niskalimassa hyvässä vakkariduunissa. Mutta jotain kumminkin tuntui puuttuvan.

Elämässä haluan aina pyrkiä eteenpäin. En halua kangistua paikoilleni vaan olen innokas kokeilemaan minne siivet kantaa enkä ole ikinä pelännyt tarttua uusiin tilaisuuksiin. Siksi viime akoina on tullut pistettyä oma elämä suurennuslasin alle. Kouluttautuminen ja opiskelu ei ole ikinä turhaa, joten päätin näiden välivuosien jälkeen vielä hakea kouluun. - Toki päätös vaati pientä potkua takamukselle ja paljon rohkaisua. Ja vasta nyt hyväksymiseni jälkeen asia iski tajuntaani. Miten minä osaan vielä olla opiskelija?

Tämä on juurikin sitä kaavoihin kangistumista. Nyt koko arki pitää laittaa aivan uusiksi. Ja päivät täytyy suunnitella ihan uudestaan. Luovuin jo harrastuksistani koska en koe pystyväni sitoutumaan tiettyihin treenipäiviin ja aikoihin vielä koulun ja töiden ohella. Ja miten töideni käy? En halua lopettaa vaan haluan tehdä sen minkä pystyn. Rankkaa se tulee olemaan ja vapaa-aika on varmasti hyvinkin kortilla. Tiedän että uuteen arkeen on varmasti melkoinen totutteleminen mutta olen niin innoissani tästä!

Ja olen aivan varma, että syksyn mittaan kaikki loputkin palaset loksahtavat omille paikoilleen! Nyt nautitaan tästä kesästä ja seuraavista kahdesta kuukaudesta kun vapaa-aikaa on himppasen enemmän :)