Top Social

motivoituneempi kuin koskaan

27. toukokuuta 2016

Tiedättekö (tiedätte varmasti) sen tunteen kun se ihmeellinen kipinä sisällä roihahtaa jotain tiettyä asiaa kohtaan? Innostus on ihan käsin kosketeltavaa, eikä millään malttais pysyä erossa.  Tämä kyseinen kipinä on nyt roihahtanut oikein kunnolla mun sisällä, ja oikein leimuaa juurikin tätä bloggaamista kohtaan. Eikä voi edes sanoa, että näin kesän korvilla olen saanut auringonpistoksen koska ulkona on "ihana" harmaa sää ja vettä sataa. Vaan täytyy sanoa että tämä liekki on ihan teidän, ihanien lukijoiden aikaansaama! :)

Blogia olen kirjoittanut on-offina vuodesta 2009 mutta ikinä aikaisemmin tämä ei ole tuntunut läheskään näin omalta jutulta. Muistan jopa poistaneeni ensimmäisen blogini kun jossain illlan istujaisissa hyvä ystäväni paljasti löytäneensä silloisen blogini. Muistan sen hävettävän kuumotuksen poskillani ja heti kotiin päästyäni menin poistamaan blogini koska mielestäni homma oli noloa. Joku oli löytänyt sinne ja lukenut mun juttuja. Mutta entäs nykyään?

Nykyään riemastun joka ikisestä kommentista ja uudesta lukijasta. Mun sisuskalut heittää onnesta voltteja kun huomaan, että jotain ihanaa ihmistä oikeasti kiinnostaa mun höpinät täällä. Olen saanut kerraassaan ihanan pienen oman lukijaporukan. Ja monesti olenkin yrittänyt miettiä tätä homma myös eri kantilta. Kun bloggaaminen yleistyy koko ajan niin pystyykö isommissa piireissä tuntemaan tätä samanlaista riemua? Arvostetaanko sitä ihanaa yksittäistä lukijaa vai tuijotetaanko lukuja vaan satojen tai tuhansien lukijoiden tasolla. Haluankin aina pysyä nöyränä ja osata iloita jokaisesta pienestä merkistä jonka joku teistä lukijoista tänne jättää. Jokainen, jopa puolikas klikkaus on minulle kultaakin arvokkaampaa!
 

Kiitos siis tuhannesti teille jokaiselle, suuremmoiselle ihmiselle siellä ruudun toisella puolella jotka luette näitä minun tekstejä! 
 

Juuri tästä vuorovaikutuksesta lukijoiden kanssa saa ihan uudenlaista kipinää koko tähän hommaan. Motivaatio kasvaa entisestään kun huomaa ettei täällä tarvitse yksin höpistä ja lukijoitakin on enemmän kuin oma äiti. Siksipä itsevarmuus tätä hommaa kohtaan kasvaa ja luonnoskansiot paisuu. Ainut miinus puoli on, että aikaa koneella istumiselle ei ole yhtään niin paljon kuin toivoisin.Silti tästä on tullut minulle rakas harrastus ja tuntuu että on löytynyt se juuri muhun kolahtava oma juttu. Päiväkirjoja olen pitänyt jo sieltä asti kun opin kirjoittamaan mutta nykyään tämä blogi alkaa olla se paikka minne tulee kirjoittelemaan niitä omia juttuja mitä sillä hetkellä liikkuu mielessä ja näyttää mitä arkeen kuuluu. Olen monta kertaa miettinytkin että tämä on itselle juurikin se modernin ajan päiväkirja. Koita pitää postaukset mahdollisimman aitoina ja antaa teille enemmän kuin muutaman kuvan ja moikat. Itsekään en tykkää lukea blogeja jonne heitetään muutamat asukuvat ja tuoteselostukset ja siinä kaikki. Jos minäkin haen enemmän lukemiltani blogeilta niin en halua teillekään julkaista mitään liian hutiloiden tehtyä. Vaan tahdon jatkaa bloggaamista just silloin kun löytyy aikaa ja se sopiva hetki. Koen että sillä tapaa molemmat, niin te kuin minäkin saadaan tästä hommasta enemmän irti! Vai mitä?

Post Comment
Lähetä kommentti